Varjo

Yö oli kulunut nopeasti, kuten aina kevätpuolella vuotta, ja seuraavat yöt kuluisivat yhä nopeammin. Se ei ollut hyvä, ei varsinkaan tänä vuonna, kun pilvet näyttivät lopullisesti kadonneen. Mikään ei enää antanut suojaa, kun aurinko nousi polttamaan kaikkea elävää, joka ei ollut löytänyt varjoisaa paikkaa.

Heimo oli viettänyt eilisen päivänvalon ajan puoliksi romahtaneessa tunnelissa. Se oli antanut täydellisen varjon, mutta sinne ei voinut jäädä asumaan, koska vettä ei ollut saatavilla. Tunnelin seinät oli valettu betonista, jonka läpi vesi ei päässyt tihkumaan. Siten sinne ei voinut perustaa viljelystä.

Talvi oli helpompaa aikaa. Suurin osa vuorokaudesta oli auringotonta, ja varjoisissa paikoissa kasvoi kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Myös metsästys oli helpompaa, kun eläimet liikkuivat enemmän. Kesällä ne vaistonsa ohjaamina pysyttelivät enimmäkseen koloissaan horroksessa. Ja nyt kesä taas lähestyi uhkaavasti. Kuunkierron kuluessa heimon olisi pakko löytää sopiva asuinpaikka. Luola tai kiviseinäinen tunneli kelpaisi, mutta paras olisi romahtaneen talon kellari, jossa lattian voisi murtaa ja saada maan esiin. Ja sen pitäisi olla riittävän suuri tarjoamaan varjoa kaikille.