Möttönen (nimi muutettu) oli keski-ikäinen, opistoasteen koulutuksen hankkinut mies. Hän oli ollut pitkään samalla valtiollisella työnantajalla ja onnistunut luomaan itselleen mukavan pikku pesän muusta maailmasta eristettyine työhuoneineen ja työsuhdekännyköineen. Pahat kielet väittivät, että Möttösen eristäminen muusta maailmasta palveli ennen kaikkea työnantajan etua, koska Möttönen oli aiemmassa toimipisteessään aiheuttanut siinä määrin hämmennystä vilkasliikkeisyydellään ja ajatusta nopeammalla toiminnallaan, että häntä oli lopulta painavasti kehotettu hakeutumaan toiseen, vähän syrjäisempään toimipisteeseen, jossa onnettomuusriski oli oletettavasti pienempi.
"Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat" - tämä sopisi oikein hyvin Möttösen vaalilauseeksi, sillä hänelle ominaista oli nimenomaan liike - ja jatkuva räksytys. Minne liike suuntautui ja mikä oli sen tarkoitus, saattoi useimmille sivusta seuraajille jäädä hämärän peittoon, koska Möttöneen pelinappuloineen, kuten hän haltuunsa päätyneitä työmuurahaisia leikkisästi nimitti, syöksähteli milloin mihinkin suuntaan. Pelinappuloillekaan liikkeen merkitys ei aina selvinnyt, koska Möttösen ajatuksenjuoksun perässä oli mahdotonta pysyä. Ja toisaalta Möttösen vakaa käsitys oli, että pelinappuloiden ei edes tarvinnut tietää yksityiskohtia. Riitti, että ne seurasivat käskyjä ja marssivat tahdissa - tai no, kunhan marssivat, tahdistakin voitiin joustaa.
Kerran sattui, että Möttönen antoi eräälle pelinappuloistaan tehtäväksi käskyttää muita. Tästä tehtiin siis ylipelinappula. Möttönen asettui takavasemmalle, parin metrin päähän ylipelinappulasta ja alkoi kommentoida toimintaa. Ylipelinappula sai pian tarpeekseen räksytyksestä ja päätti siirtää toiminnan kokonaisuudessaan toiseen paikkaan. Möttönen tepsutteli perässä ja jatkoi räksytystä. Ylipelinappula päätti lisätä vauhtia, komensi pelinappulat liikkumaan nopeammin. Kävi ilmi, että pelinappulat kykenivät nopeampaan liikkeeseen kuin Möttönen itse.
Räksytys jäi taakse, ja kun operaatio toistettiin pari kertaa, Möttönen luovutti ja vetäytyi työsuhdekännykkänsä kanssa muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa miettimään, oliko mahdollista, että pelinappulat olivat näyttäneet hänelle keskisormea, vaikka niillä oli työkintaat kädessä.
Pisti naurattamaan. Möttöselle sanoisin, että sai oikein kunnon annoksen keskisormea. :D
VastaaPoistaMutta niin, huono johtaminenhan ei ole millään tavalla hauskaa oikeasti. *vetää hymyn pyllyyn*
Lähietäisyydeltä Möttönen on p:stä, mutta kauempaa katsottuna täysi pelle. Voipi olla, että Möttös-juttuja tulee lisää, jos sattuu sopiva aihe kohdalle. Ja kyllä, sai keskisormea ;)
PoistaJumalauta mutta olihan hyvä kirjoitus! Sä olet ihan väärällä alalla, nyt sitten vakavasti pohtimaan tuota itsensä ilmaisemista tekstien kirjoittamisen saralla. Oli niin hienosti verhoiltu ja niin kauniin sanankääntein esitetty vittuilu ettei sitä alkuun siksi käsittänytkään.
VastaaPoista*Nousee seisomaan ja taputtaa*
*niiaa ja kumartaa*
PoistaVittuilu on sellainen tyylilaji, että sitä kirjoittaessa täytyy pitää kieli keskellä suuta ;)
Ja se alanvaihto, se on harkinnassa. Mitä tahansa nykyisen työn tilalle...
Parasta vittuiluahan on sellainen jossa kohde tajuaa sen vasta päiväkausia jälkeenpäin. Olin sitten ihan tosissani ton kirjoittamisen suhteen, sulla on lahjoja.
PoistaVuosien varrella on tullut kirjoitettua kaikenlaista asiapitoista tekstiä eri tarkoituksiin, mutta tällaista vapaamuotoisempaa kirjoittamista en ole tainnut harrastaan pariinkymmeneen vuoteen eli lukion jälkeen.
PoistaTykkään kirjoittamisesta ja se rentouttaa, mutta kynnys aloittamiseen on joskus korkealla, sillä minulla saattaa olla hieman perfektionistin piirteitä. Näin anonyyminä on hyvä kokeilla ja katsoa, millaista palautetta tulee ;)