Tavallinen hetki

On aamu ja pimeää, pakkastakin muutama aste, ja taivaalta leijailee yksittäisiä lumihiutaleita. Bussipysäkille valuu hiljalleen ihmisiä, joiden askeleet saavat lumen narisemaan. Asetutaan jonoon, jossa etäisyys ihmisten välillä on sopiva. Ei pidä mennä liian lähelle vieraita ihmisiä muttei myöskään monen metrin päähän, jotta kukaan ei erehty täyttämään tyhjää paikkaa jonossa. Joku katsoo kelloa. Bussin pitäisi jo tulla. Se on myöhässä, mutta ei vielä paljon. Tällä pysäkillä pysähtyy vain yksi bussi, se johon kaikki ovat menossa. Samat ihmiset aamusta toiseen. He tunnistavat toisensa ulkonäöltä. Jotkut ovat seisoneet samalla pysäkillä jo vuosia, ehkä jopa vaihtaneet muutaman sanan. Sitä ei tarvitse kysyä, joko minun bussini on mennyt, olenko myöhässä. Jos paikalla on ihmisiä, olet saapunut ajoissa.