Kaksi asiaa

Rakkaani, en rakasta sinua enää. Meidän suhteemme on kulunut loppuun. Se on lopettanut kasvamisen ja kuollut pystyyn. Tässä ei kastelu ja lannoitus enää auta. Turha edes yrittää. Tai olenhan minä yrittänyt, aina välillä, mutta se, mikä on päättänyt kuolla, on jo käytännössä kuollut. Voidaan ottaa lapiot esille ja kaivaa hauta tälle suhteelle. Riittävän syvä sellainen. En halua, että se tulee kummittelemaan minulle jälkeenpäin. Tai ehkä on parempi, että minä kaivan kuopan paikkaan, jota sinä et tiedä. En nimittäin luota sinuun. Saattaisit heikkona hetkenä, itsesäälin syövereissä ollessasi mennä ja kaivaa kuopan auki. Minä tunnen sinut. Sinun ei tarvitse tulla enää käymään luonani. Olen jo koonnut kaikki tavarasi asunnostani ja lähettänyt ne sinulle postissa. Omat tavarani otin mukaani sinun luotasi jo viime viikolla. Et edes huomannut mitään. Istuit vain sohvalla ja katselit elokuvaa, kun avasin oven ja lähdin pois tavaroineni. En jaksa enää keskustella. Kaikki sanottava on jo sanottu, moneen kertaan.

Mutta kaksi asiaa haluan vielä sanoa. Ensinnäkin voisit vaihtaa sukat joka päivä. Jalkahikesi nimittäin on järkyttävän hajuista. Toiseksi en voi sietää äitiäsi. Se harppu tulee ohjailemaan sinun tekemisiäsi kuolemaansa asti ja sinut tuntien vielä sen jälkeenkin.