Kuusta on laulettu lauluja ja siitä on haaveiltu, esitetty arvauksia, mitä sieltä löytyy. Sitten lopulta kuuhun päästiin käymään oikein paikan päälle, ottamaan se kuuluisa askel. Tavallaan on hassua ajatella, että vuosituhansien haaveilun jälkeen ihminen kävi kuussa ensimmäisen kerran vain kolme vuotta ennen minun syntymääni. Onko siitä siis kulunut kauan vai vasta vähän aikaa? Neljäkymmentäkolme vuotta ja risat kuulostaa ikuisuudelta, mutta kun ajattelen omaa ikääni (joka siis on hiukan vähemmän kuin mainittu aika), niin eihän se mikään pitkä aika olekaan. Ja universumin mittakaavassa se on vain silmänräpäys, jos sitäkään.
Aika on suhteellista, monessakin mielessä. Ajanjakson pituus tai lyhyys riippuu siitä, mihin sitä vertaa. Ajan nopeudesta taas on esitetty monenlaisia näkemyksiä. Isaac Newton muinoin julisti, että aika on absoluuttista ja etenee aina samalla nopeudella paikasta ja havainnoijasta riippumatta. Sittemmin tiedemiehet ovat Albert Einstein etunenässä taipuneet suhteellisen aikakäsityksen kannalle.
Joskus muinoin matkaa kuuhun pidettiin utopiana. Sitten se toteutui. Suhteellisuusteoria saattaa sallia madonreiät, joissa aika ja avaruus ovat jotain muuta kuin se, mitä me maan matoset omin silmin havaitsemme. Toistaiseksi madonreiät ovat utopiaa, mutta ehkä jonakin päivänä ihminen oppii hallitsemaan aika-avaruutta ja luomaan madonreiän, jonka kautta matka kuuhun kestää vain sekunteja.
Siinäpä olisi mielenkiintoinen retkikohde, kun iltapäiväkävelyllä voisi kaukaa katselun sijasta pistäytyä äkkiä kuun pinnalla.
Taidat olla vahvasti tunnepuolen ihmisiä? Jos näin on (toivottavasti ei taasj oku lukihäiriö riivaa) niin se on hyvä sillä tunnepuolen ihmiset ovat perin eri kansaa kuin järkipuolen tyypit.
VastaaPoistaMistäkö tämmöinen tuli mieleeni? No vaikka kerroit suht asiapitoisesti kuusta niin silti tunsin siinä olevan aimo annoksen haikeutta mukana.
Voi olla että sekoan loppujaankin ja tasaiseen tahtiin mutta olet aika paljon viime aikoina pyörinyt meikäläisen mielessä ja olen koittanut päästä susta selvyyteen..
Rakas aviomieheni sanoo, että minulla on ainutlaatuinen kyky tappaa lähes mikä tahansa kevyt keskustelu latomalla pöytään pinon faktoja. Toisaalta sama ihminen jaksaa ihmetellä sitä, miten ihastelen milloin mitäkin luonnonihmeitä, joista konkretia on kaukana. Että ota siitä sitten selvää, mikä minä oikeastaan olen. Haaveileva realisti? Tilastoja ynnä muuta nippelitietoa rakastava haihattelija?
VastaaPoistaSussa on kaksi persoonaa samassa paketissa tyyliin Jekyll & Hyde ;D
VastaaPoistaJakautunut persoonallisuusko? Heh, ulkonäkö pettää ;)
VastaaPoista