keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sähköinen

Anneli istahti kampauspöydän ääreen harjaamaan hiuksiaan. Oli lauantai ja tunnin kuluttua edessä oli lähtö tansseihin. Sähköpapiljotit olivat lämpiämässä, ja Anneli koetteli niitä aina välillä varovasti, jotta ne eivät päässeet liian kuumiksi. Kun papiljotit olivat lämmenneet, hän rullasi ne hiuksiinsa ja kietaisi päälle huivin. Sitten oli meikin vuoro. Irtoripset paikoilleen, mustaa kajalia, riittävästi puuteria, huulipunaa. Papiljotit alkoivat olla jäähtyneet. Anneli rullasi ne pois ja alkoi tupeerata ja suihkuttaa lakkaa. Hän muotoili hiukset pallomaisiksi ja suihkutti vielä reilusti lakkaa päälle - ampiaispesä oli valmis.

Anneli solahti punakuvioiseen tanssimekkoonsa ja laittoi korkokengät jalkaan. Pyörähdys peilin edessä - hyvältä näytti - ja vielä suihkaus hajuvettä. Ulkoa kuului auton ääni. Sieltä Pertti jo kaartoi pihaan isänsä Volgalla. Anneli pyörähti vielä peilin edessä niin, että tekokuitumekko räsähti ja iski kipinää, ennen kuin pyrähti autolle.

Sähköinen lyyli.

5 kommenttia:

  1. Oon ihan hissukseen vaan, ettei Pertti ja Anneli kuule, että oon täällä yöllä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Mutta täällä onkin Mrs B vahdissa kuultuaan juttuja öisistä hiippailijoista.

      Poista
    2. Heh, eikä kello ole vielä edes yhtä. Kohta kyllä pitää hiipparoida nukkumaan, koska huomenna pitäisi käväistä kuuntelemassa yks luento, jota en vaan voi jättää välistä, kun on vierailijaluennoitsija. :)

      Poista
  2. Tässä oli sitä historian siipien havinaa! Muistan että mutsilla oli tuollaiset sähköpaplarit aikoinaan, Carmen - merkkiset. Äijä kuoli kun olin 6-vuotias ja mutsilla oli etsikkoaika (joka ei tuonut sanottavaa tulosta) isän kuoleman jälkeen jota kesti muutaman vuoden. Mutta se oli koko lailla kuvailemasi Annelin oloinen/ näköinen, tosin Volgat taisivat olla historiaa kun meilläkin oli sellainen Wauxhall Victor - merkkinen, aivan saatanan törkeen näköinen auto. Sen muistan että ne kampaukset olivat sellaisia joiden pitäjä ammuttaisiin tänä päivänä kylmästi. Ilman pelkoa sanktioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuva oli onnistunut, jos se herätti muistoja :)
      Tätä kirjoittaessani ajattelin noin 1960-luvun puoliväliä, minkä johdosta pari faktaa piti tarkistaa. Omat muistoni kun alkavat vasta 1970-luvulta, tosin muistelen kyllä omallakin äidilläni olleen sähköpapiljotit, jotka sitten päätyivät jonnekin vaatehuoneen ylähyllylle pölyttymään viimeistään seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...