Katu

Kadunkulmassa seisoi mies. Hänellä oli paksulinssiset, mustasankaiset silmälasit, tumma popliinitakki ja hattu. Kädet takintaskuissa.

Mies tarkkaili kadulla kulkevia ihmisiä ja yritti kiinnittää joidenkin huomion sanoillaan.

- Satanen yöstä, mies sanoi tuskin kuuluvalla äänellä.

Jokaiselle ohikulkevalle naiselle. Iästä tai ulkonäöstä riippumatta.

Naiset kulkivat ohi pysähtymättä tai osoittamatta kuulleensa miehen sanoja. Kauppakasseja, koulureppuja, kumisaappaita kulki miehen ohi jatkuvana virtana, jolle hän ei ollut olemassa.

Mies hypisteli seteliä taskussaan. Kyllä hän maksaisi sen, mitä lupasi. Hän voisi näyttää setelin todisteeksi naiselle, joka pysähtyisi hänen eteensä ja katsoisi häntä silmiin. Jos nainen seuraisi häntä kotiin ja antaisi hänelle sen, mitä hän halusi, nainen saisi setelin.

Kotona odotti toinen seteli. Sen nainen saisi, jos viipyisi aamuun asti, eikä pakenisi pois hänen luotaan keskellä yötä, ennen kuin hän oli saanut tarpeekseen naisesta. Jos hän saisi koskettaa naista, sivellä tämän paljasta ihoa, haistaa hänen tuoksunsa, tyydyttää itsensä. Kunnes hän olisi valmis.

Sade rummutti katua. Naisten virta kulki miehen ohi katkeamattomana, yhä nopeammin. Häntä huomaamatta.

Kadunkulmassa seisoi näkymätön mies.