Oli varhainen aamu, ja Möttönen oli tapansa mukaan saapunut työpaikalle ennen sianpieremää, kuten hän itse asian ilmaisi. Ennen vetäytymistään aamukahville muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa hän asteli verstaan puolelle. Pelinappulat eivät vielä olleet saapuneet paikalle, joten Möttösellä oli hyvää aikaa ihailla rakastamiaan mittalaitteita. Hän puhalteli hellästi pölyä laitteiden päältä, kiristi ruuvin siellä, mutterin täällä. Yhdessä laitteessa erityisesti oli ruuvi lähes irrallaan ja sen hän väänsi niin tiukkaan kuin pystyi.
Nyt oli kaikki valmista työpäivää varten. Itsekseen myhäillen Möttönen siirtyi kahvikuppinsa ja työsuhdekännykkänsä kanssa muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa soittelemaan ihmisille, jotka vasta heräilivät uuteen päivään.
Myöhemmin päivällä yksi vanhemmista pelinappuloista alkoi käyttää erästä mittalaitteista. Mittaus ei onnistunut, vaan herkkä instrumentti piirsi suoraa viivaa, mikä oli kyseiselle mittalaitteelle hyvin omituista. Vanhempi pelinappula ryhtyi tutkimaan laitetta ja huomasi, että sen piirturin vartta pitelevä ruuvi oli kiristetty tappiin asti. Ei ihmekään, että laite ei toiminut.
Vanhempi pelinappula kääntyi paikalla olevien nuorempien pelinappuloiden puoleen ja alkoi tivata, kuka heistä oli luvatta kiristellyt ruuveja ja saattanut herkän mittalaitteen epäkuntoon. Nuoremmat pelinappulat eivät vastanneet vaan pälyilivät kohti oviaukkoa. Siellä seisoi Möttönen kahvikuppi täristen samalla, kun hänen kasvojensa väri hitaasti vaihtui normaalista possunpunaisesta tulipunaiseen.
"Mimimimimmm...", kuului Möttösen huulilta. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja palasi muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa, sulki oven visusti perässään ja napsautti varattu-valon palamaan oven pieleen ja ryhtyi miettimään, mistä lähtien hetkissä mittalaitteissa muka oli ollut tarkoituksellisesti löysällä olevia ruuveja.
Nyt oli kaikki valmista työpäivää varten. Itsekseen myhäillen Möttönen siirtyi kahvikuppinsa ja työsuhdekännykkänsä kanssa muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa soittelemaan ihmisille, jotka vasta heräilivät uuteen päivään.
Myöhemmin päivällä yksi vanhemmista pelinappuloista alkoi käyttää erästä mittalaitteista. Mittaus ei onnistunut, vaan herkkä instrumentti piirsi suoraa viivaa, mikä oli kyseiselle mittalaitteelle hyvin omituista. Vanhempi pelinappula ryhtyi tutkimaan laitetta ja huomasi, että sen piirturin vartta pitelevä ruuvi oli kiristetty tappiin asti. Ei ihmekään, että laite ei toiminut.
Vanhempi pelinappula kääntyi paikalla olevien nuorempien pelinappuloiden puoleen ja alkoi tivata, kuka heistä oli luvatta kiristellyt ruuveja ja saattanut herkän mittalaitteen epäkuntoon. Nuoremmat pelinappulat eivät vastanneet vaan pälyilivät kohti oviaukkoa. Siellä seisoi Möttönen kahvikuppi täristen samalla, kun hänen kasvojensa väri hitaasti vaihtui normaalista possunpunaisesta tulipunaiseen.
"Mimimimimmm...", kuului Möttösen huulilta. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja palasi muusta maailmasta eristettyyn työhuoneeseensa, sulki oven visusti perässään ja napsautti varattu-valon palamaan oven pieleen ja ryhtyi miettimään, mistä lähtien hetkissä mittalaitteissa muka oli ollut tarkoituksellisesti löysällä olevia ruuveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti