Sylttytehtaalta terveisiä

Taisin tänään saada selville työnantajan salaisuuden. Nyrkkipajan johtoporras nimittäin tykkää salaisuuksista, joita ei missään nimessä kerrota työntekijöille. Muutaman kerran tällaisista tarkkaan varjelluista asioista on jopa kuultu asiakkailta, kun heille tieto on annettu ennen kuin oman talon väelle.

En ymmärrä mikä siinä tiedon panttaamisessa on niin ihanaa. Saahan johtoporras siitä varmasti mukavan vallantunteen, mutta vaikuttaa siltä, että työntekijöihin ei luoteta. Kuitenkin pikkuvihjeitä jätetään sinne tänne, ja jos joku ne sattuu löytämään, asioiden yhteenvetäminen ei ole kovin vaikeaa. Se nyt pitää mainita, etten ole tietoisesti vakoillut tai pistänyt nokkaani asiaankuulumattomiin paikkoihin. Ainoastaan tutkinut itselleni annetut paperit ja yhdistänyt tiedot siihen, mitä olen käytännössä havainnut. Jos nyt menisin kysymään asiasta suoraan, se todennäköisesti kiellettäisiin suoralta kädeltä ihan vain periaatteen vuoksi.

Toinen asia, joka oikeasti ottaa päähän, on tiettyjen asioiden hoitamatta jättäminen, vaikka ne on luvattu laittaa kuntoon. Olin syksyllä pitkällä sairaslomalla, kun koneen ääressä istuminen jumitti lihakset ja aiheutti kroonisen päänsäryn. Oma ja fysioterapeutin arvio oli, että ongelmana oli vääränlainen istuma-asento, joka johtui huonosta tuolista. Työnantaja taas arveli syyn olevan motivaation puute ja asenneongelma. En nyt kiellä, etteikö minulla näitäkin vaivoja saattaisi olla, mutta ne eivät aiheuta fyysistä työkyvyttömyyttä.

Sairaslomalta töihin palatessani ilmoitin, että tarvitsen uuden tuolin, ja ryhdyin muutenkin puhumaan kaikille kuuntelemaan halukkaille ergonomiasta, joka nyrkkipajan konttorissa on suoraan sanottuna aivan p:stä. Sain tukea kollegalta, jolla on edellisestä elämästään ammatillista osaamista aihepiiristä, ja kollega sai lopulta luvan tehdä konttorissa ergonomisen kartoituksen. Lopputulos oli, että viidestätoista konttorirotasta kymmenen toivoi uutta työtuolia, koska nykyinen istuin ei ole hyvä. Muitakin toivomuksia kuulemma esitettiin. Työnantaja ryhtyi vallan höveliksi ja lupasi hankkia uusia kalusteita.

Edellä mainittu tapahtui helmikuussa. Ensimmäistäkään uutta tuolia ei ole vielä näkynyt, sen sijaan kysyttäessä löytyy hyviä tekosyitä, miksi asiaa ei ole hoidettu vielä. Viime viikolla, kun taas vaihteeksi tiedustelin tilanteesta, vastaus oli, että ehdotus tuolihankinnoista on juuri mennyt isopomon harkittavaksi. Nyrkkipajalla ei ole niin moniportaista organisaatiota, että "virkatien" monipolvisuus selittäisi kolmen kuukauden viiveen.

En istu enää samalla tuolilla kuin syksyllä, koska kävin evakuoimassa itselleni erilaisen tuolin ulkoistetun työntekijän jäämistöstä heti, kun ovi oli sulkeutunut hänen perässään. Ei tämäkään istuin täydellinen ole, mutta sentään sen verran entistä parempi, että olen enimmäkseen säästynyt päänsäryltä ja pystynyt tekemään työni. Sen sijaan toinen kollega on ollut koko kevään sairaslomalla huonon työskentelyasennon aiheuttamien ongelmien takia. Pari muuta valittaa jo ääneen istumisen aiheuttamia selkävaivojaan. Tämä(kään) ei ole saanut työnantajaa hoitamaan asioita kuntoon säällisessä ajassa.

Minun on oikeasti vaikea ymmärtää, miten nykypäivänä, kun ergonomiasta ja istumatyöläisen fyysisten ongelmien ennaltaehkäisystä on runsaasti tietoa saatavilla, on mahdollista, että työnantajaa ei yksinkertaisesti vain näytä kiinnostavan tippaakaan mahdollisten uusien sairaslomien ehkäisy.

Minulla varmasti on jo johtoportaan silmissä hankalan työntekijän maine, kun olen kehdannut sairaslomailla mokoman asian takia ja vieläpä säännöllisesti kysellä luvattujen parannusten perään. Puhumattakaan siitä, että olen agitoinut muitakin vaatimaan parannuksia olosuhteisiin.