Tippaleipä

Minulla on jo pidemmän ajan ollut jotenkin rauhaton olo. Asiat eivät suju, niin kuin niiden toivoisi sujuvan, ja keinot tilanteen parantamiseen tuntuvat olevan vähissä. Ainakin toimivat keinot, koska sillä, mitä itse teen, ei tunnu olevan vaikutusta. Erilaiset asiat ottavat päähän oikein kunnolla.

Jossain vaiheessa maanantaita alkoi vitutus. Maanantai sinänsä on aivan normaali ajankohta sellaiselle olotilalle, kun viikonlopun jälkeen pitää taas vääntäytyä töihin tekemään jotakin täysin turhaa, josta itselle jää käteen vain nimellinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Huippunsa v-käyrä saavutti tiistai-aamuna matkalla töihin. Teki mieli huutaa ääneen.

Mikä sitten vituttaa? Pahimpina hetkinä aivan kaikki. Työ on tietenkin yksi iso tekijä, koska kuulun siihen kastiin, jolle työ antaa sisältöä elämään. Tai ainakin sen toivoisi antavan. Aivot näivettyvät, kun niitä ei saa käyttää riittävästi. Näistä asioista olen tainnut avautua ennenkin. (Besserwissereille tiedoksi, että etsin uutta työtä, mutta nykyistä paremman löytäminen näiltä hoodeilta ei ole yksinkertaista.) Aika pitkälti nykytilanne on omien valintojeni tulosta, mutta en minä silloin joskus asioita pähkäillessäni aivan tällaista lopputulosta kyennyt näkemään. Totuuden nimessä on sanottava, että monet asiat ovat nytkin ihan hyvin, mutta niitä pielessä olevia on hiukan liikaa.

Joku kommentoi jossain äskettäin, että vitutus ja masennus eivät ole sama asia. Siitä olen samaa mieltä. En minä masentunut ole, sitä en epäile. V-käyrä on aivan liian korkealla, jotta voisin olla masentunut. Piti kuitenkin testata asia, kun siihen sattumalta tarjottiin mahdollisuutta. Eilen vietin puolituntisen mindfulness-mittarin parissa ja sitten sähköpostiin pamahti pika-arvio masentuneisuudesta ja onnellisuudesta. Masennuspisteet nollassa ja onnellisuuspisteet selvästi alle keskiarvon. Mikä oli todistettava.

Väittävät, että naisella on tippaleipäaivot. Ehkä asia sitten on niin minunkin kohdallani, koska negatiiviset ajatukset eivät näytä löytävän ulko-ovea vaan kiertävät loputtomiin aivojen sisällä. Saako tippaleivän vaihdettua putkiaivoihin? Ja helpottaisiko se asiaa? Mutta oikeasti alkaa olla sellainen olo, että ajattelutavan vaihtaminen ei auta, vaan tarvitaan jotain konkreettisempaa.

PS. Tekemäni mindfulness-kysymyspatteri on validointivaiheessa eli sen toimivuutta testataan parhaillaan, ja 18 vuotta täyttäneille testihenkilöille olisi tarvetta. Testikysymyksiin vastataan rasti ruutuun -menetelmällä ja sähköpostiosoitteen antamalla saa omat pisteensä ja tulkintaohjeen saman tien (eli automaatti laskee pisteet). Jos asia kiinnostaa sinua ja haluat kokeilla, lähetä minulle sähköpostia (osoite vasemmassa sivupalkissa), niin saat linkin testisivulle. Ilmeisesti tarvetta olisi tällä hetkellä erityisesti miespuolisista vastaajista, naisia kuitenkaan poissulkematta. En kuulu validointia tekevään tutkimusryhmään enkä siten saa tietoa vastanneista, ja vastaajia käsitellään muutenkin anonyymeinä.