Puutarha

Marja-Leena katseli kahvilassa istuvia ihmisiä hieman jännittyneenä. Treffit oli sovittu tänne ja hän oli päättänyt saapua paikalle viisi minuuttia ennen määräaikaa, jottei missään nimessä olisi myöhässä. Toisaalta silloin ei myöskään tarvitsisi odotella kovin kauan. Kunhan se mies vain olisi ajallaan paikalla. Parhaassa tapauksessa hän voisi vielä harkita paikalle ilmestymistään, jos onnistuisi tunnistamaan miehen ennen kuin tämä kiinnittäisi huomionsa häneen.

Tuolla näytti istuvan mies, joka muistutti jossain määrin Marja-Leenan saamaa kuvaa. Hänen pulssinsa kohosi äkkiä, ja mieleen tuli ajatus juosta pakoon. Ei se mies mitenkään ikävältä näyttänyt, päin vastoin, mutta Marja-Leena sai äkillisen paniikin. Hän vetäytyi pylvään taakse piiloon ajattelemaan ja rauhoittumaan. Kyllä nyt oli kuitenkin otettava härkää sarvista. Marja-Leena käveli pöydän luo, jossa istui yksinään tummahiuksinen, silmälasipäinen mies.

- Anteeksi... Oletkohan sinä Seppo? kysyi Marja-Leena yrittäen hymyillä näyttämättä liian innokkaalta.
- Kyllä ja sinä olet sitten varmaankin Marja-Leena, vastasi mies luoden häneen nopean mutta arvioivan katseen.

Marja-Leenalle tuli äkkiä olo, että mies yritti riisua hänet katseellaan. No, riisukoon sitten, hän hymähti mielessään. Ainakin puin seksikkäät alusvaatteet tänään. Eikä mies oikeasti näe mitään muuta kuin sen, mikä on kaikkien näkyvillä.

Seppo vaikutti mukavalta ja sosiaaliselta, ja keskustelu lähti heti vauhtiin. Marja-Leena oli positiivisesti yllättynyt, sillä nettideittailua harrastava ystävätär oli varoittanut häntä siitä, että treffeillä saattaa kohdata jotakin aivan muuta kuin mitä deitti-ilmoituksessa oli annettu ymmärtää. Mutta tämä mies vaikutti olevan jotakuinkin sitä, mitä oli luvannutkin.

Keskustelu kääntyi kesäsuunnitelmiin, ja Marja-Leena kertoi odottavansa jo innolla puutarhanhoitoa. Hän mainitsi suunnitelmistaan perustaa tänä kesänä uusi kukkamaa, jossa olisi paljon värikkäitä ja eri aikaan kukkivia kukkia. Seppo vaikutti yhtäkkiä hyvin kiinnostuneelta hänen suunnitelmastaan.

- Puutarhanhoito on ehdottomasti yksi minun suosikkiharrastuksistani, Seppo sanoi.
- Niinkö? Marja-Leena yllättyi, sillä mies oli kertonut asuvansa kerrostalossa. - Onko sinulla kesämökki ja siellä puutarha? Tai siirtolapuutarhapalsta?
- Ei kumpaakaan, mies vastasi katsellen Marja-Leenaa, josta näytti kuin hän olisi iskenyt silmää.
- Ai... No voihan sitä pienen puutarhan laittaa parvekkeellekin, arveli Marja-Leena.
- Minulla on vain ranskalainen parveke talon varjopuolella, mies sanoi. - Mutta en anna sen häiritä. Kyllähän sinä tiedät, että puutarhaa voi hoitaa missä vain. Tuoksuva puutarha on minun erityinen suosikkini, siihen voin paneutua milloin tahansa.
- Niinkö...?

Marja-Leena mietti, mitä Seppo oikein mahtoi tarkoittaa. Mies ei tunnustanut omistavansa pienintäkään maatilkkua, ilmeisesti ei edes parvekelaatikkoa, mutta väitti silti harrastavansa puutarhanhoitoa. Ja mitä ihmettä oli tuo puhe tuoksuvasta puutarhasta? Ei mutta, tarkoittiko hän...? Marja-Leenan aivot alkoivat vähitellen raksuttaa. Hyvänen aika! Ei tässä tainnutkaan olla kyse varsinaisesta puutarhanhoidosta vaan jostakin aivan muusta. Marja-Leena tunsi, miten hänen poskiaan alkoi yhtäkkiä kuumottaa.