Riski

Marja-Leena klikkasi itsensä deittipalvelun sivulle. Hän oli aina välillä käynyt katselemassa tarjontaa, mutta ei ollut vielä tohtinut mennä niin pitkälle, että olisi lähettänyt viestiä kenellekään tai peräti luonut omaa profiilia. Mutta nyt! Nyt hänellä oli viinilasi käden ulottuvilla siltä varalta, että tarvittaisiin rohkaisua. Jos aivan totta puhutaan, niin kyseessä oli jo kolmas lasillinen, ja Marja-Leena tunsi, miten veri oli alkanut kiertää ja ajatuskin otti ilmaa siipien alle.

Ensin piti luoda oma profiili. Alku meni sujuvasti, kun Marja-Leena vastasi helppoihin peruskysymyksiin. Nainen, 48 vuotta, 166 cm, normaalivartaloinen (no olen minä!), tummat hiukset, naimaton, ei lapsia, Varsinais-Suomi, opistoasteen koulutus, työssäkäyvä, harrastaa lukemista, teatterissa käyntiä, matkustelua (ei kai tästä tule liian kultturellia kuvaa?), jääkiekon katselua (vähän kevennystä...). Sitten tulivatkin ne hankalat kysymykset eli millaista miestä ollaan etsimässä. Niin, se mies pitää myös muistaa rastittaa, ettei tule vääränlaisia yhteydenottoja.

Marja-Leena otti kädet pois näppäimiltä ja kurotti ottamaan viinilasin. Hän maistoi lasista ja mietti, mitä kirjoittaisi toivomuksistaan miehen suhteen. Välillä tuntui siltä, että mies kuin mies kävisi, mutta tarkemmin ajatellen olihan sillä kuitenkin jonkin verran väliä, millainen se mies olisi. Ei hän nyt mitä tahansa huolisi. Vuosien varrella oli nähty jos jonkinlaista miesystävää, ja jos Marja-Leena jotain oli oppinut, niin sen, että jonkinlaiset reunaehdot oli hyvä asettaa. Pikaihastuksissa oli se vika, että niistä alkoi ennen pitkää paljastua kaikenlaista sellaista, joka ei sopinut omiin kuvioihin, vaikka ensivaikutelma oli vetäissyt jalat alta. Kyllä tiettyjen perusasioiden pitäisi olla kunnossa ja se oli parasta tehdä selväksi saman tien.

Siispä miehen piti olla 180 cm ja normaalivartaloinen, hiustenvärillä ei väliä, mutta hiukset sai kyllä mielellään olla. Tällaiset perusjutut oli helppo määritellä. Mutta lisää kriteerejä tarvittiin. Työssäkäyvä. Jonkinlainen koulutus, no laitetaan vaikka vähintään opistoaste. Naimaton, eronnut, leski - kai nämä kaikki vaihtoehdot kelpasivat. Tosin jokaisessa oli tietyt epäilyttävät puolensa, mutta kaipa niitä sitten piti karsia muilla perusteilla, kun sinne asti päästiin. Lapseton, ehdottomasti. Miksikään äitipuoleksi ei ollut tarkoitus ryhtyä. Tai mummopuoleksi, vielä pahempaa. Ja muutenkin oli parempi, ettei tarvinnut kilpailla huomiosta miehen jälkeläisten kanssa. Ne saattoivat olla aika pirullista porukkaa, sen oli Marja-Leena huomannut.

Mutta sitten tähän sai vielä kirjoittaa vapaamuotoisesti jotakin. Marja-Leena pysähtyi miettimään, mikä miehessä oli tärkeää ja häneen vetoavaa. Sellaista, joka vielä puuttui hänen tähän asti kirjaamistaan toivomuksista. Hän otti taas kulauksen viinilasista, antoi viini maun täyttää suunsa ja harkitsi.

Riski mies, joka näyttää mieheltä ja käyttäytyy kuin mies. Siinä se oli tiivistettynä.