Katkolla

Kävin katkaisuttamassa tukkani. Ei se kovin pitkä ollut ennestäänkään, mutta lyhentämisen tarpeessa kesän kynnyksellä. Helteitä odotellessa... Sanoin miehelleni puhelimessa, että nyt on taas vähän lyhyempi tukka. Reaktio: Eiiii! No miksei muka olisi? En minä näitä kutreja pidennyttämään sinne kampaajalle mennyt. Eivätkä hiukset nytkään niin älyttömän lyhyet ole. Eivät täyttäisi edes sotilaallisia vaatimuksia - okei, naisten vaatimukset, mutta niitä ei lasketa. Runsas kymmenen vuotta sitten minulla oli oikeasti lyhyet hiukset, ensin käytännöllisyyssyistä ja sitten, koska tykästyin niihin ja ne olivat, no, käytännölliset.

Mikä siinä on, että joidenkin miesten mielestä naisella pitää olla pitkät hiukset? Onhan se tietenkin makuasia, mutta eikös minun oman makuni pitäisi ratkaista? Minun hiuksistanihan tässä on kyse. Suhteen alkuaikoina mies aneli minua kasvattamaan pitkät hiukset. En suostunut, koska a) ne ovat hankalat, b) hiukseni ovat sen laatuiset, että ne eivät näytä hyviltä pitkinä, c) pitkät hiukset eivät sovi minulle ja d) kaikesta edellämainitusta johtuen pitäisin niitä koko ajan tiukasti kiinni. Kun kitinä jatkui, annoin hiusten venähtää sen verran, että mies havaitsi esittämäni perustelut paikkansapitäviksi. Sittemmin olen "saanut" pitää lyhyet hiukseni, mutta onkohan se kitinä alkamassa taas? Toivottavasti ei.

Ajattelin kokeilla katkaista myös suklaansyöntiputken, joka on ollut päällä joulusta alkaen. Nyt olisi hyvä ajankohta, kun jäätelökausi on alkanut. Tulee liikaa makeaa, jos pitää syödä sekä suklaata että jäätelöä, ja jatkuvalla sokerinsyönnillä voi olla on hyvin todennäköisesti ei-toivottuja seurauksia. Siispä ostin kromitabletteja. Kromin pitäisi hillitä makeanhimoa, mutta katsotaan nyt, miten käy, kun minun kohdallani kyseessä on piintynyt tapa. Olen ollut suklaasyöppö aina, mutta viime kuukausina homma on mennyt lievästi sanottuna överiksi.

Joskus kaipaan aikaa armeijan jälkeen. Armeijassa ollessa kroppa tottui siihen, että liikutaan paljon ja syödään paljon, eikä vain ruokaa vaan myös - yllätys, yllätys - suklaata. Ilman säännöllistä suklaansyöntiä olisin varmasti kuihtunut olemattomiin sen vuoden aikana. Pari, kolme vuotta siviiliinpääsyn jälkeen sain edelleen syödä ihan mitä halusin ilman, että vaa'an lukemat muuttuivat. Sitten kroppa huomasi, etten enää kulutakaan niin paljon kuin ennen ja ryhtyi pikkuhiljaa varastoimaan ylimäärää.

Otin ensimmäisen kromitabletin ja heitin hetken päästä perään suklaajäätelöä. Ainakaan mitään välitöntä antabusreaktiota ei ollut havaittavissa. Ehkä kromia pitää syödä muutama päivä, ennen kuin himo laantuu. Toivottavasti laantuu, sillä en tiedä riittääkö mielenlujuuteni suklaasta irrottautumiseen muuten.