lauantai 11. toukokuuta 2013

Riski

Marja-Leena klikkasi itsensä deittipalvelun sivulle. Hän oli aina välillä käynyt katselemassa tarjontaa, mutta ei ollut vielä tohtinut mennä niin pitkälle, että olisi lähettänyt viestiä kenellekään tai peräti luonut omaa profiilia. Mutta nyt! Nyt hänellä oli viinilasi käden ulottuvilla siltä varalta, että tarvittaisiin rohkaisua. Jos aivan totta puhutaan, niin kyseessä oli jo kolmas lasillinen, ja Marja-Leena tunsi, miten veri oli alkanut kiertää ja ajatuskin otti ilmaa siipien alle.

Ensin piti luoda oma profiili. Alku meni sujuvasti, kun Marja-Leena vastasi helppoihin peruskysymyksiin. Nainen, 48 vuotta, 166 cm, normaalivartaloinen (no olen minä!), tummat hiukset, naimaton, ei lapsia, Varsinais-Suomi, opistoasteen koulutus, työssäkäyvä, harrastaa lukemista, teatterissa käyntiä, matkustelua (ei kai tästä tule liian kultturellia kuvaa?), jääkiekon katselua (vähän kevennystä...). Sitten tulivatkin ne hankalat kysymykset eli millaista miestä ollaan etsimässä. Niin, se mies pitää myös muistaa rastittaa, ettei tule vääränlaisia yhteydenottoja.

Marja-Leena otti kädet pois näppäimiltä ja kurotti ottamaan viinilasin. Hän maistoi lasista ja mietti, mitä kirjoittaisi toivomuksistaan miehen suhteen. Välillä tuntui siltä, että mies kuin mies kävisi, mutta tarkemmin ajatellen olihan sillä kuitenkin jonkin verran väliä, millainen se mies olisi. Ei hän nyt mitä tahansa huolisi. Vuosien varrella oli nähty jos jonkinlaista miesystävää, ja jos Marja-Leena jotain oli oppinut, niin sen, että jonkinlaiset reunaehdot oli hyvä asettaa. Pikaihastuksissa oli se vika, että niistä alkoi ennen pitkää paljastua kaikenlaista sellaista, joka ei sopinut omiin kuvioihin, vaikka ensivaikutelma oli vetäissyt jalat alta. Kyllä tiettyjen perusasioiden pitäisi olla kunnossa ja se oli parasta tehdä selväksi saman tien.

Siispä miehen piti olla 180 cm ja normaalivartaloinen, hiustenvärillä ei väliä, mutta hiukset sai kyllä mielellään olla. Tällaiset perusjutut oli helppo määritellä. Mutta lisää kriteerejä tarvittiin. Työssäkäyvä. Jonkinlainen koulutus, no laitetaan vaikka vähintään opistoaste. Naimaton, eronnut, leski - kai nämä kaikki vaihtoehdot kelpasivat. Tosin jokaisessa oli tietyt epäilyttävät puolensa, mutta kaipa niitä sitten piti karsia muilla perusteilla, kun sinne asti päästiin. Lapseton, ehdottomasti. Miksikään äitipuoleksi ei ollut tarkoitus ryhtyä. Tai mummopuoleksi, vielä pahempaa. Ja muutenkin oli parempi, ettei tarvinnut kilpailla huomiosta miehen jälkeläisten kanssa. Ne saattoivat olla aika pirullista porukkaa, sen oli Marja-Leena huomannut.

Mutta sitten tähän sai vielä kirjoittaa vapaamuotoisesti jotakin. Marja-Leena pysähtyi miettimään, mikä miehessä oli tärkeää ja häneen vetoavaa. Sellaista, joka vielä puuttui hänen tähän asti kirjaamistaan toivomuksista. Hän otti taas kulauksen viinilasista, antoi viini maun täyttää suunsa ja harkitsi.

Riski mies, joka näyttää mieheltä ja käyttäytyy kuin mies. Siinä se oli tiivistettynä.

9 kommenttia:

  1. Ensin ajattelin kiittää sun tiedoista mutta sitten sä vedit maton alta noilla tiukoilla vaatimuksillasi; pituudesta jää kymmenen senttiä uupumaan eikä mulla ole opistoasteen koulutusta, niin ja kaljua pidän ihan tarkoituksella ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä Marja-Leena ole mun omakuva... Että jos tuollainen nainen on haussa, niin voit jatkaa etsimistä ;)

      Poista
  2. Onhan noissa nettideittikuvioissa omat riskinsä... Lopussa olikin yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niissä aina sekin riski, että vaikka profiili lupaisi mitä, niin todellisuus voi olla jotain aivan muuta :P

      Poista
  3. Toisaalta on hyvä, että tuollasiakin kanavia seuran löytämiseen on olemassa. Mutta kyllä minulle tulee mieleen se, että mitä tahansa potaskaa voi itsestään kertoa, ja kuva voi olla kenen vaan. Mutta harkiten ja ensimmäinen tapaaminen yleisellä paikalla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus muinoin, sinkkuaikoina, tätäkin tuli kokeiltua, mutta huomasin, että ihmiset mielellään antavat itsestään aika silotellun kuvan, joka saattaa olla kaukana siitä vaikutelmasta, jonka saa silmästä silmään jutellessa. Oikeasti se on aivan sattuman kauppaa, tapaako tällä tavalla oikean tyyppisen ihmisen.
      Ja minulla oli muuten tapana aina kertoa jollekin, kun olin menossa treffeille. Ihan varmuuden vuoksi...

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset



    1. Riski kannattaa aina otta, mutta jäta jonkinlainen varauloskäynti vapana. Marja- Leena varmasti saa paljon vastauksia. Ei tarvitsee luottaa liikaa, ei ainakin ole tylsä homma.
      Ottaisin sitä kun leikki.
      Ja kun tulekin "potti" - se on riskiä väärti.
      anteeksi lähetin väärastä osoitesta

      Poista
    2. Tunnen pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa deittisivustolta, joten kyllä se joskus toimii. Mutta parasta varmaan on, jos ei ota deittailua liian vakavasti, kun koskaan ei voi tietää,miten käy. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...