torstai 2. toukokuuta 2013

Rintaneula

Päivän sana on rintaneula, ja ryhdyin miettimään, mitä rintaneuloja mahdollisesti olen joskus käyttänyt. Sellaisia kyllä löytyy laatikoista joitakin, mutta eipä niitä oikeastaan ole koskaan tullut käytettyä kuin aivan satunnaisesti. Rintakoru on jotenkin hankala. Se vaatii sopivan vaatteen ja sellaisia vaatteita minulla ei juurikaan taida olla.

Sitten keksin kaivaa esille aarrearkun, jossa ei ole koruja vaan muunlaisia muistoja. Esitelläänpä niistä nämä rinnassa pidettävät, joita todellakin olen käyttänyt aikanaan. Silloin, kun oli niihin sopiva asukin.

Armeijaa edeltävässä elämässäni en ollut koskaan harrastanut vapaaehtoisesti minkäänlaista urheilua. Jotain lievästi liikunnallisia harrastuksia minulla kyllä oli ollut, mutta varsinaisen motivaation liikkumiseen sain vasta, kun oli selkeä tavoite: pitää pysyä mukana miesten vauhdissa. Juoksin koko palvelukseenastumista edeltävän vuoden niin säännöllisesti ja tunnollisesti, että tuloksia syntyi. Palvelusajan ensimmäisessä Cooperin testissä tuli siihenastisen elämäni paras tulos, jonkin verran päälle 2400 m, joka entiselle liikunnan vieroksujalle oli suorastaan loistava. Sillä tuloksella sai hopeisen juoksumerkin lomapuvun rintapieleen laitettavaksi.
Peruskoulutuskaudella harjoitellaan sotilaan perustaitoja kuten aseen käsittelyä ja ampumista. Ensin on kuivaharjoittelua ilman ammuksia ja kun tietyt rutiinit on opittu, siirrytään ampumaradalle ampumaan tauluihin. Ampumataitoa testataan palveluksen aikana muutaman kerran, ja ampumataitotestin tuloksen perusteella voi saada vaikkapa tällaisen hopeisen ampumamerkin. Ampumaradalla suoritettavissa kouluammunnoissa en ollut aivan parhaimmillani. Olin keskinkertainen, en huono enkä hyvä. Sen sijaan taisteluammunnoissa, joissa ammutaan maastossa eri etäisyyksillä esiin ponnahtaviin maalilaitteisiin, pääsin sitten loistamaan.
Peruskoulutuskauden eli alokasajan jälkeen varusmiehet saavat omaan aselajiinsa erikoistuvaa koulutusta. Johtajakoulutukseen valitut aloittavat aliupseerikurssin, jossa opiskellaan sekä johtamista ja kouluttamista että omaa erikoisalaa. Aliupseerikurssi kestää vajaat neljä kuukautta ja sisältää sekä koulun penkillä istumista ja teorian opiskelua että käytännön harjoituksia maastossa. Myös kokeita pidetään - niitäkin sekä teoreettisia että käytännöllisiä, ja johtamistaidot ovat jatkuvassa syynissä. Kurssin lopuksi aliupseerioppilaat ylennetään alikersanteiksi. Aliupseerikurssin risti on merkki kurssin hyväksytystä suorittamisesta.

10 kommenttia:

  1. Vanhana ampumaurheilun harrastajana silmäni kiinnittyivät tuohon ampumamerkkiin ja totesin että teikäläinenhän on hyvä! Varsinkin kun taisteluammuntojen hyvä menestys vahvisti käsitystä niin siinähän sulle olisi hyvä harrastus - ties mihin asti pääsisit?!
    Naisilla on (ampujana) monta kertaa parempi hermojen hallinta kuin miehillä ja se on iso asia tässä lajissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui sanomatta sun kunnianhimosi - et jättäisi harjoittelussa ja tavoitteeseen pääsyssä mitään puolitiehen eli suuri osa henkistä työtä olisi jo valmiiksi tehty.

      Poista
    2. Sanoisin, että keskinkertainen. Ainakin siinä porukassa, johon olen päässyt vertaamaan. Ampuminen oli kyllä hauskaa ;-) valitettavasti en ole nyt päässyt ampumaan moneen vuoteen.

      Poista
  2. Hienoja prenikoita, erityisesti tuo alin.
    Naisena armeijassa on varmasti aika rankkaa kun vertailu käy miespuolisiin. Mutta minusta on hienoa, että Suomikin avasi armeijansa myös naisille. Minun kannaltani se tapahtui liian myöhään, mutta jos se olisi ollut minulle mahdollista, olisin saattanut intin käydäkin. Ei siitä varmasti haittaakaan olisi ollut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noilla on kyllä huomattava tunnearvo minulle :-)
      Minä ehdin sentään mukaan, vaikken ihan enää parikymppinen ollutkaan. Jälkeenpäin ajatellenkin se kannatti, niin paljon sen vuoden aikana oppi kaikenlaista.

      Poista
  3. Komeita merkkejä, ei noita olekaan joka tytöllä;)

    Ammuntaa olen kokeillut muutaman kerran. Työporukan kanssa käytiin kokeilemassa ja vähän miespuoliset työkaverit olivat ihmeissään, kun olin heitä parempi. Mitä lie aloittelijan tuuria;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ampumisessa ei ole aloittelijan tuuria. Toisilla vain on enemmän lahjoja siihen kuin toisilla. ;-)

      Poista
    2. Olen siis hyvä ampuja, jes;)

      Poista
  4. Ampumista olen kokeillut pari kertaa, valitettavasti stereonäön puutteen vuoksi en ole siinä kovin hyvä. Toki saisin vihollista haavoitettua, mutten välttämättä osu siihen mihin haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No harmi :/ Mutta isohkoon maaliin osuu kyllä huonommallakin sihdillä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...