tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kesämopo

Poikaporukka seison koulun pihalla Villen uuden mopon ympärillä. Ville oli täyttänyt 15 vuotta muutama päivä sitten ja saanut mopon lahjaksi. Eihän se totta puhuen aivan uusi ollut vaan vähän käytettynä ostettu. Myyjä oli vakuuttanut, ettei sillä ollut edes kaaduttu kertaakaan, ja kulkihan se hyvin. Vielä kovempaakin olisi saanut Villen mielestä kulkea, ja siitä pojat nyt keskustelivat. Mopon virittämisestä.

Marko osallistui keskusteluun muiden mukana, vaikkei hänellä omaa mopoa ollutkaan. Ikää oli ollut riittävästi jo tammikuusta, mutta mopoasia ei ollut edennyt rahanpuutteen vuoksi. Vanhemmat olivat ilmoittaneet, etteivät aio moista turhuutta pojalleen kustantaa, eikä omaa rahaa ollut riittävästi kuin korkeintaan johonkin romupyörään. Marko tunsi kateuden piston katsellessaan Villen menopeliä. Jostain pitäisi saada mopo ja mieluiten jo ennen kesäloman alkua, ettei joutuisi porukan ulkopuolelle. Kaverit näyttivät ilmestyvän kouluun mopolla yksi toisensa jälkeen, kun ikäraja oli saavutettu. Kaikki paitsi Marko.

Koulupäivän jälkeen kotiin polkiessaan Marko pohdiskeli erilaisia vaihtoehtoja. Hän ei millään ilveellä ehtisi hankkia riittävästi rahaa mopon ostoon ennen toukokuun loppua. Velaksi kukaan tuskin mopoa myisi. Lainamopo? Kuka nyt mopoaan pois lainaisi. Ja vanhempien kanssa asiasta oli keskusteltu jo niin monta kertaa, että sieltä ei ainakaan rahaa tippuisi. Se oli tullut selväksi. Huonoilta näyttivät mahdollisuudet.

Marko pysähtyi postilaatikolle pihatien päässä. Laatikko oli tyhjä, mutta tien toisella puolella olevassa naapurin vanhassa suulissa näytti tapahtuvan jotain. Marko jätti polkupyöränsä nojalleen postilaatikkoa vasten ja meni katsomaan. Naapurin isäntä käyskenteli suulissa ja arvioi sinne kertynyttä vanhaa tavaraa katseellaan.

- Terve! huikkasi Marko suulin ovelta. - Meinaatko ottaa suulin taas käyttöön?
- Niin minä vähän ajattelin. Rupeaa olemaan tarvetta lisätilalle, kun ostin sen uuden traktorin. Se vie sen verran enemmän tilaa kuin vanha, että ajattelin, jos perunannostokoneen toisi tänne. Täytyy vaan ensin raivata romuja pois tieltä. 

Marko katseli ympärilleen ja totesi, että olihan siinä tosiaan romua vaikka toisille jakaa. Hevosen vedettäviä auroja ja äkeitä oli useampia, ikivanhan näköinen tappuri, sekalaisia työkaluja, reki. Vanhoja heinäseipäitäkin oli nurkassa seinää vasten nojallaan melkoinen määrä. Ja niiden vieressä pölyn peittämä mopo. Se oli vanha muttei näyttänyt kovin kulahtaneelta. Ehkä se oli jopa toimintakuntoinen. Marko meni katsomaan mopoa lähemmin.

- Tehdäänkö mopokaupat? isäntä kysyi Markon kiinnostuksen huomattuaan. - Se on ollut käyttämättä muutaman vuoden, mutta kyllä se silloin vielä toimi. Meidän pappa sillä ajeli, kunnes alkoi näkö mennä liian huonoksi.
- Mitäs tällaisesta pitäisi maksaa? Marko kysyi yrittäen olla kuulostamatta liian kiinnostuneelta. 
- Jaa, jos vaikka kolmesataa markkaa annat, niin sillä voisin myydä, vastasi isäntä. - Tai jos tulet lauantaina apumieheksi raivaamaan suulia, niin saat mopon palkaksi. Mitään takuuta en kyllä sille anna. Se toimii, jos toimii. 
- Voinhan minä vaikka tullakin, jos tosiaan mopon lupaat.

Marko ei ollut pysyä nahoissaan. Näinkö se mopo-ongelma nyt ratkesi? Täytyi vain toivoa, että mopo toimisi vielä. Varmasti sitä pitäisi huoltaa, sehän oli selvä, mutta kunhan siinä ei olisi mitään suurempaa vikaa, niin kyllä hän sen kuntoon laittaisi. 

Lauantai-iltana koko päivän naapurin isännän kanssa suulia raivattuaan Marko talutti mopon kotipihaan. Sunnuntaina hän oli jo aamuyhdeksältä mopon moottorin kimpussa ja illansuussa huolto oli tehty. Ainakin Marko toivoi niin. Hän kaatoi bensaa tankkiin ja kokeili käynnistää moottoria. Se yskäisi pari kertaa. Hän yritti uudelleen, ja moottori hyrähti käyntiin. Se toimi! Marko ajoi muutaman kerran pihatietä edes takaisin ja otti tuntumaa mopoon. Sitten hän lähti maantielle ja teki parin kilometrin lenkin.

Marko kävi sisällä pesemässä kätensä ja vaihtamassa vaatteet puhtaisiin. Sitten hän istui taas mopon selkään ja ajoi Essolle. Sinne oli kerääntynyt poikia mopojensa kanssa, ja Markon saapuminen pappa-mallillaan tossumopojen joukkoon herätti ansaittua huomiota. Joku kohotteli kulmiaan, mutta Marko ei välittänyt. Nyt oli hänelläkin kesämopo.


8 kommenttia:

  1. Tiedätkä, tuo Marko kuulosti kovasti meidän esikoiselta. Se voisi hyvinkin ajella Pappa-Tunturilla Reinot jalassa ;-)

    Taas vetävä tarina. Kirjoitatko sä ihan pöytälaatikkoon ja meidän iloksi vai onko sulla suurempiakin suunnitelmia? Minä nimittäin olen jo ihan vakuuttunut sun kyvyistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan omaksi ja teidän iloksi. Muuhun ei valitettavasti riitä aika, niin mielelläni kuin kirjoittaisin enemmänkin.

      Teidän esikoinen kieltämättä pyöri mielessä tätä kirjoittaessa, vaikka en häntä tunnekaan muuten kuin sinun blogistasi ;) Muuten muistelin 80-lukua, jolloin pappamopo ei ollut kovin trendikäs ja reinoista ei tiedetty mitään.

      Poista
    2. Oi miten mainiota kuulla - tämä blogimaailma on kyllä ihmeellinen! Vaikka ei tunnetakaan, niin tunnetaan silti.

      Ja siltä se kyllä todella tuntuukin.

      Poista
  2. Hemmetin hyvä kuvaus hyvästä tilaisuudesta ja siitä, että työnteko palkitaan. *Kerjää kirjailijalta nimikirjoitusta*

    Marjaana: Musta jotenkin tuntuu että B on tosiasiassa kirjailija joka ajankulukseen pitää tätä blogia. Päivän tekstin naputeltuaan se ottaa vinkkupullon toiseen käteen (ei taatusti käytä lasia) ja alkaa lueskelemaan meidän juttuja...pudistellen päätään ja isoja kulauksia siemaillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *punastellen raapustaa nimmaria* ;)

      Näistä kirjailijaepäilyksistä on puhuttu ennenkin, eikä vastaus ole muuttunut. Hyviä kirjoittajia on blogistanissa paljon, eikä minulla ole mitään tarvetta pudistella päätäni. No, mitä nyt joskus sinun edesottamuksistasi lukiessani... ;D

      Sitä vaan ihmettelen, että miksi arvelet, ettei minulle riitä lasi, vaan suoraan pullosta pitää juoda...

      Poista
    2. No se pullosta juominen on oma hämärä kuvitelmani kirjailijasta hämärässä työhuoneessaan. Ethän nyt sinä sentään... ;)

      Poista
    3. En ole aivan vielä noin boheemi rappiotaiteilija :P

      Poista
    4. Mulle maistuu viini mutta aina se pitää kyllä kaataa lasiin. Ilmoittumaan. Varsinkin mpunaviini. Mutta minäpä en niistä kirjailijoista tiedä ;-)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...