Ilmainen mainos

Työviikko oli melkein takana. Vielä yksi oppitunti pidettävänä ja sitten alkaisi vapaa. Petri istui opettajainhuoneessa omalla nimikkopaikallaan ja silmäili tuntisuunnitelmaa. Sitten hän sulki hetkeksi silmänsä ja yritti saada oikeanlaisen hengen päälle. Aloittelevan opettajan ei kannattanut ottaa riskiä ja mennä valmistautumatta luokan eteen. Tämän ikäiset huomasivat heti, jos opettaja oli epävarma, eivätkä jättäneet käyttämättä tilaisuutta hyväkseen kokeillakseen opettajan taistelukestävyyttä.

Petri ei periaatteessa ollut niin huolissaan. Olihan hän oppinut reserviupseerikoulussa, miten joukkoja johdetaan. Mikä ettei samoja oppeja voinut soveltaa myös yläkoululaisiin. Syyslukukauden ensimmäinen jakso oli mennyt ihan siedettävästi, mitä nyt muutaman kerran oli pitänyt vähän ärjäistä. Ensin ne olivat katsoneet suu auki, mutta sitten oppi oli mennyt perille. Nyt oli toinen jakso alussa, ja vuorossa seiskaluokka, jolle Petri ei ollut aiemmin pitänyt tunteja. No, sama metodi tarvittaessa käyttöön, niin hyvä tästäkin tulee.

Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, ja Petri lähti kohti luokkahuonetta. Käytävällä luokan ulkopuolella oli vielä muutama oppilas, jotka katselivat lähestyvää opettajaa uteliaasti. 

- Onko toi se natsi? kuuli Petri yhden oppilaista kysyvän toisilta. Muut nyökyttelivät ja livahtivat sitten luokkaan. 

Petri astui luokkaan ja huomasi ilokseen, että oppilaat pomppasivat pystyyn käskemättä. Tämähän vaikutti hyvältä. Nämä oli joku muu jo laittanut järjestykseen. Tunti sujui varsin mukavasti ja ilman minkäänlaisia häiriöitä. Itse asiassa oppilaat vaikuttivat jopa jännittyneiltä, mutta varmaan he vain jännittivät vähän uutta opettajaa. Se vähän häiritsi, että kukaan ei tuntunut halukkaalta vastaamaan, kun hän kysyi jotain. Nekin oppilaat, jotka hän valitsi vastaamaan viittaajien puutteessa, näyttivät suorastaan pelästyneiltä. Mutta mikäs tässä opettajana ollessa, hyvähän tämä oli, että oppilaat kunnioittivat opettajaa. Petri alkoi jopa rentoutua hieman tunnin loppua kohden. 

Tunnin jälkeen Petri vaihtoi muutaman sanan parin kollegansa kanssa ennen kotiinlähtöä. Nämä olivat kummatkin hänen laillaan ensimmäistä syksyään töissä ja heillä oli silloin tällöin tapana vaihtaa ajatuksia asioiden sujumisesta. 

- Oli tosi rauhallinen tunti seiska ceen kanssa, Petri sanoi tyytyväisenä. - Nyt tuntuu siltä, että homma alkaa sujua niin kuin pitääkin.

- Niin, sinä olet tainnut vakiinnuttaa maineesi, virnuili toinen kollegoista.

- Ilmeisesti sitten. Vai mitä tarkoitat? Petri kysäisi hieman ymmällään.

- Enhän minä mitään sen kummempaa. Et ole muuten S-marketissa käynyt viime aikoina?

- En pariin varmaan pariin viikkoon. Miten niin? Petri alkoi tuntea olonsa jo vähän epämukavaksi virnistelevän kaksikon edessä.

- Ajattelin vain, ettet varmaan ole. Mutta oikein mukavaa viikonloppua.

Petri käveli autolleen. Kaupassa pitäisi käydä. Mutta mitä siellä S-marketissa sitten oli niin erikoista? Epäluulo ja uteliaisuus voittivat, ja Petri suuntasi auton kohti S-markettia. Hän pysäköi auton ja käveli kohti kaupan ovea. Silloin hän huomasi sen. Teksti oli spreiattu kaupan seinään kissankokoisilla kirjaimilla.

JÄRVELÄ ON TAPPAJA-NAZI