Kuuntelin pohdintaa tulevista sukujuhlista. Kuka oli sanonut mitäkin erinäisistä asioista ja eräästä asiasta aivan erityisesti. Joku oli huolestunut siitä, keitä kaikkia siellä vieraiden joukossa mahdollisesti on. Ja pitäisikö, tai paremminkin miten kehtaisi, vihjata jollekin, ettei tämä ehkä ole tervetullut.
Sukulaisnaisen mies on ollut muutaman vuoden poissa kuvioista, lukkojen takana. En nyt suoraan sanottuna edes muista, mikä tällä kertaa tarkkaan ottaen oli syynä. Johonkuhun oli nyt iskenyt pelko, että mitä jos tämä mies ilmestyy paikalle vaimonsa mukana. Pariskunta on ollut yhdessä vuosikausia, mutta juuri kukaan ei ole miestä tavannut. Miksiköhän se mies nyt ilmestyisi paikalle, kun ei ole ennenkään näyttäytynyt? Ja jos tulisi, niin mitäköhän se sitten tekisi? Alkaisi potkia muita vieraita? Pistäisi pöytähopeat taskuunsa? Vai olisiko se vain epämukavaa?
En väitä, etteikö minulla itselläni koskaan olisi mitään ennakkoluuloja, mutta joskus tuntuu siltä, että asioita kauhistellaan jopa enemmän kuin on tarpeen. Tästä yhdestä ihmisestä, jota kukaan ei ole tavannut, mutta josta on kuultu sitäkin enemmän ja lähinnä tietynlaisista asioista, kaikilla on Mielipide. Negatiivinen sellainen. Mutta sitten on toinen puoli, joka ei näytä kiinnostavan ketään. Pariskunta on ollut yhdessä pitkään ja heillä on liuta lapsia. Vaimo on järki-ihminen, ei mikään blondi hepsankeikka. Tämä huomioonottaen on kai mahdollista, että miehessä on jotain hyviäkin puolia.
Paljon melua tyhjästä? En minä tiedä. Kunhan tuli mietittyä tätäkin asiaa.
Voisihan sitä olla mielenkiinnolla odottamassa, että millainen mies sieltä on tulossa. Turhaa ennakkoluuloa, mutta tuleehan siihen itsekin syyllistyttyä aika usein.
VastaaPoistaLuulisi, että ihmiset olisivat uteliaita näkemään jonkun, josta ovat kuulleet. Mutta kai tässä sitten jonkinlainen nimby-mentaliteetti on vahvempi.
PoistaValitettavasti tunnistan ennakkoluuloja omissakin ajatuksissani, vaikka kuinka koitan olla avoin ja antaa kaikille ja kaikelle mahdollisuuden.
VastaaPoistaMistä kummasta ne oikein kumpuavat? Vanhempiani ja kasvatusta en kyllä tästä asiasta voi syyttää, he olivat kovinkin avarakatseisia radikaaleja aikanaan ja ikäisekseen ovat vieläkin harvinaisia tapauksia. (Äitini vaikkapa saattaa matkustaa 300km junalla ottaakseen osaa Pride-kulkueeseen, koska asia on hänestä tärkeä. Minusta ei moiseen olisi joten nostan todellakin hattua.)
Äh, eksyin aiheesta, mutta joka tapauksessa omia (ja muiden) ennakkoasenteita on hyvä välillä punnita ja ravistella. Kiitos siis ajattelemisen aiheesta!
Varsinkin omien asenteiden arviointi ja ravistelu on vaikeaa. Minäkin ryhdyin tätä tapausta miettimään tarkemmin vasta, kun pohdin ensivaikutelmia vähän yleisemmällä tasolla ja sitten vielä kuuntelin muiden ajatuksia tästä erityisestä tapauksesta. Löytyi malka omasta silmästä.
Poista