Uni

Kuljen kapeaa tietä vastavirtaan. Minulla on päälläni uniformu. Tie on täynnä ihmisiä, jotka ovat kaikki menossa samaan suuntaan, siis eri suuntaan kuin minä. Ihmiset puhuvat, että jotain tapahtuu siinä suunnassa, josta he ovat tulossa. Saavun perille. Paikka on jonkinlainen kivistä muurattu juoksuhauta tai linnoite. Siellä olevat sotilaat katselevat linnoitteen laidan yli kohti rantaa, jossa näkyy piippalakkisia sotilaita. Kysyn, mikä on tilanne. Joku vastaa, että meneillään on piippalakkien jokakeväinen operaatio. Ne yrittävät maihinnousua säännöllisesti. Tunnen, että tilanne on kuitenkin aika jännittynyt. Panen merkille, että linnoitteessa ei näy minkäänlaisia aseita. Huomaan, että omakin aseeni on hävinnyt. Sanon, että jotain pitäisi mielestäni tehdä. Ampua jollakin, etteivät piippalakit pääse tänne. Sotilaat levittelevät käsiään. Ei heillä ole mitään. Eikä kellään tunnu olevan edes ajatuksia siitä, mitä voitaisiin tai pitäisi tehdä. Tilanne ei tunnu minusta pelottavalta tai ahdistavalta. Asiat nyt vain sattuvat olemaan näin, mutta tunnen, että minun pitää tehdä jotain. Lähden hakemaan itselleni asetta. Kuljen käytävää pitkin. Saavun huoneeseen, jossa ovat vanhempani, ehkä muitakin ihmisiä. Siellä on sohva ja telkkari. Minua kehoitetaan istumaan sohvalle. Huomaan että aiemmat vaatteeni ovat vaihtuneet pyjamaan. Se tuntuu oudolta, koska minulla olisi jotain muuta tekemistä kuin istua katsomaan telkkaria.

Tällaista uneksin äskettäin. Outo uni. Tilanteen pitäisi kaiken järjen mukaan olla ahdistava, mutta se ei tuntunut ollenkaan siltä. Tämä ei ollut painajainen, en edes herännyt. En ole nähnyt armeijaunia vuosiin, eikä tämä edes ole tyypillinen sellainen. Täytyy varmaan etsiä jotain symboliikkaa vastavirtaan kulkemisesta ja taisteluun valmistautumisesta.

Muuten olen viime aikoina nähnyt unia lähinnä herätyskellon soimisesta eli enpä juuri mistään.