Mää ajattele liikaa. Siit sit seuraa, et ne kirjotukset ei ol nii vapautuneit ko ne vois ol. Joku eppäili, et mää käytä kamala paljo aikaa kaikemaailma turhapäiväsee pilkuviilauksee enkä sit vaa an jutu tul takaraivost suaraa "paperil". Mahtoko se sit meinat, et mää ole vähä takakiree tai jottai. Ohjeeks mää taisi saar, ettei sais ajatel nii paljoo sitä lopputulost, ko pitäs vaa antaa sanoje virrat.
Kyl mää sitä ole välil kokkeillukki, ja kyl niist teksteist sit tulleeki iha erilaisii. Tammikuus, ko mää kirjoti tarina päiväs (ainaki melkei), ni siäl oli joukos muutama semmone aihe, et mää e keksiny mittää järkevää kirjotettavaa. Sit mää vaa ninko oksensi sanoi ja lauseit sillai, et ne virtas suaraa siält takaraivost sormie kaut tekstiks. Tajunnavirraks sitä hianommi sanotaa, mut minust se kyl tuntu melkei ko oksentamiselt. Jälkeepäi ko mää lui niit tekstei ni mää rupesi ihmettelemää, et kuka niis oikei puhhuu. En se mää itte ainakaa ol. Tai emmää silti tiär ketä kaikkii mu pääni sisäl assuu. Et voi ol, et se kumminki ole mää itte, mut se o sit joku semmone puali mu persoonallisuurestani, joka ei ol koko aikaa framil.
Joku ny sit varmaa lukkee tätä ja ihmettellee, et kui mää kirjota murteel, ko sitä o vaikeet lukkee. No se o iha siit yksikertasest syyst, et mää koita ny kirjottaa samal lail ko mää ajattele ilma, et mää ruppee niit ajatuksii viilaamaa johonki hianompaa muatoo. Ko emmää ny millää kirjakiälel ajattel, vaik mää semmost yleensä kirjota ja puhunki, no en ny varmaa iha kirjakiält, mut semmost hyvvää yleiskiält kumminki. Et yhren sorttist tajunnavirtaa tämäki kai sit o. Mut täytyy sannoo, et tällai kirjottamine o aika vaikeet, ko siihe ei ol tottunu. Meinaa valla väkisi tul ylimääräsii kirjaimii sanoihi.
Mää kyl tykkää kirjottamisest, ja minu o jotenki luantevampi ilmast itteeni kirjallisesti ko puhumal. Emmää ninko puhumistakaa millää lail pelkää, mut mu miälikuvitus toimii noppeemmi ko mää kirjota. Aika kumma juttu sinänsä, et se o näim päi.
Mää ny sit koita kehittyy kirjottajan. Sil mää tarkota sitä, et mää kirjota jatkossaki niit fiktiivisii tarinoit, mitä mää ny ole harrastanu tämä vuare pualel aika paljonki. Tähä asti ne tarinat o ollu aika lyhyit, enemmänki semmossii tuakiokuvvii, mut nyt tarttis kokkeil kans vähä pirempii juttui. Minnuu o viime aikoin miätityttäny yks semmone piäni kiinalaispoika ko Wang Shigu, ja minust tuntuu, et mun täytyy kirjottaa siit vähä enemmänki. Mää koita sit kans antaa sanoje tul siält takaraivost vähä enemmä ko enne. Kattotaa kui käy.
Anna tull vaa, kyll tää toimi iha yht hyvi ko nee lyhkäsemmätki miätity jutu...
VastaaPoistaKyl... Tarttis vaa löytää se tyylinsä ja semmone kirjotustapa, joka toimii. Mut ku mää ole semmonen pilkuviilaaja ja se o joskus aika rasittavvaa ittelleki. Se o kyl ainaki osittai opittuu, ko o täytynyt kirjoittaa millo mitäki ja teksti o täytyny ol oikeekiälist. Et meinaa vaa, et kai siit sit voi poiski oppii.
PoistaMinulla on sama paha tapa. Tajunnanvirta-tekstissänikin ovat pilkut ja pisteet paikoillaan, eikä sille vain mahda mitään; jos yrittäisin kirjoittaa sellaista oikeaoppista suoraa tajunnanvirtaputkea, joutuisin tietoisesti keskittymään siihen kielenhuoltosäännöttömyyteen - eikähän se sitten enää olisi oikeaa tajunnanvirtaa kuitenkaan. No tämä on paljolti kyllä ammattitautikin varmaan.
VastaaPoistaMinunkin fiktiiviset kirjoitelmani ovat pitkälti tuokiokuvia, olen kokenut vaikeaksi kehitellä mitään pitkiä juonenkaaria (ai mitenniinmuka lyhytpinnaista tyyppiä? jaamäävai, ensunkas...). Mutta tammikuun sana päivässä -haasteestahan tein jatkiksen, ja se olikin tosi kiva ja ainakin minulle toimiva tapa luoda tarinaa. Olen juuri harkinnut kokeilevani samaa uudestaankin.
Jäämme odottelemaan Wangin edesottamuksia. :)
Opiskeluaikoina minua häiritsi suunnattomasti, jos käteen sattui sellainen tenttikirja, josta oli kielenhuolto unohtunut ennen painoon menoa. Melkein luin kynä kädessä ja laitoin pilkkuja sinne, mistä ne puuttuivat. Ja jos katsot tuota ylläolevaa tekstiä tarkemmin, niin eiköhän siinäkin ole pilkut paikoillaan ihan sääntöjen mukaisesti ;)
PoistaLuulen, että se tajunnanvirtakirjoittaminen pitää ehkä tehdä niin, että kirjoitan miettimättä oikeakielisyyttä (ainakin yritän) ja sitten jälkeenpäin, kun tarina on kasassa, käyn tekstin läpi ja korjaan sen mitä tekstiasussa on korjattavaa.
No johan oli tilitys! Ihan hyvä sellainen, en minä sillä vaan sen haluaisin tietää että äh, olkoon.
VastaaPoistaHyvä juttu joka tapauksessa mutta kenenkään ei pidä kirjoittaa vasten tahtoaan sillä siinä kärsii teksti. Tarkoitan tällä sitä että niin pitää kirjoittaa kun hyvältä tuntuu, olkoon se sitten suoltamista tai kirjakieltä - kunhan se tuntuu omalta.
Kysy vaan, kun mielesi kuitenkin tekee ;) Jos menee liian yksityisasiaksi, niin vastaan spostilla.
PoistaEnhän minä mitenkään vasten tahtoani kirjoita. Nekin ns. vaikeat aiheet ovat kyllä sitten konkretisoituneet teksteiksi, joiden kirjoittaminen ei loppujen lopuksi ole ollut niin vaikeaa. Alkuun pääseminen voi olla vaikeaa, jos päässä liikkuu vain ne kaksi aivosolua, muttei yhtään järjellistä ajatusta. Mutta tässähän sitten kokeillaan... ;D
Lähinnä olisin halunnut tietää tuon murteen autenttisuuden, oliko aitoa vai tuliko tukasta? ;)
PoistaNiin ja rohkenen olla eri mieltä aivosolujen määrästä sillä harva nainen tulee toisen blogiin jakamaan pomminteko-ohjeita :DD
Murre on ehdottomasti aitoa. Tuollaiselta minun pääni sisällä kuulostaa, kun oikein alan pohtia ;D
PoistaEhkä pitäisi tarkentaa, että vain ne kaksi aivosolua liikkuvat sillä hetkellä, muut ovat koomassa ;)
Höh, sinä ja sun pommis...
Rouva B, ihana teksti, melkein kuin eesti kielellä kirjoitettu. Kiva lukea murretta. Minulle on tarinahaaste opettanut paljon uutta.. ja sitä että kirjoittaa täytyy joka päivä, ennen oli vuosien aikana kuukaudessa pari kirjoitusta- nyt joka päivä jotakin... Kehitty tapa kirjoitella. Hyvää tikkutiistai iltaa!
VastaaPoistaSe on totta, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Kiva että tykkäsit tekstistä :)
PoistaOlipas mukavaa lukee murretta!!
VastaaPoistaKiitos! Varmaan joskus kirjoitan lisää. :)
Poista