Osiris oli aloitteleva bloggaaja. Hän oli jo pidemmän aikaa lueskellut muiden blogeja suurella mielenkiinnolla ja tehnyt itselleen profiilinkin päästäkseen kommentoimaan muiden postauksia muutenkin kuin anonyyminä. Sen hän oli nimittäin ymmärtänyt bloggareiden happamista kommenteista anonyymeille kommentoijille heti alkumetreillä, että anonyymi oli lähes stalkkerin synonyymi. Sellainen, joka puskan takaa tarkkailee silmä kovana tilannetta, ja iskee sitten happamalla kommentilla, kun katsoo sopivan hetken koittaneen.
Osiriksen kommentointiaktiivisuus ei ollut kovin suuri ennen oman blogin aloittamista. Pari postausta tehtyään hän kuitenkin arveli ajan olevan kypsä ja lähti kiertämään blogistania. Kommentti sinne, parikin tuonne, kas uusi tuttavuus, heti sinne tekemään itseään tykö.
Näin kulki Osiris kyläilyreissuillaan, joiden pituus alkoi kasvaa ja kasvaa, kun uusia kyläpaikkoja löytyi. Aina silloin tällöin hän palasi omaan blogiinsa tarjoamaan mahdollisille vierailijoille uutta luettavaa. Osiriksen blogi alkoi sekin kerätä vähitellen lukijakuntaa, jotka seurasivat hänen ympäri blogistania jättämiään jälkiä olemassaolostaan.
Osiris oli kuitenkin erityisen mieltynyt kyläilemään blogituttujensa luona. Hän oli usein nähty vieras 132:ssa säännöllisesti lukemassaan blogissa ja poikkeili satunnaisesti kommentoimassa myös lähes paria sataa muuta blogia, joiden määrä kasvoi kasvamistaan. Osiris oli sosiaalisesti aktiivinen ihminen, joka olisi mielellään ilman kutsuakin poikennut kahvilla ystävien ja kylänmiesten luona myös blogistanin ulkopuolella, mutta hän oli havainnut, että ovikellojen soittelu ei useinkaan tuottanut toivottua tulosta. Blogien ovet sen sijaan olivat aina auki ohikulkijalle.
Kiva juttu- kosketti heti. BLOGILUUTA- voisko olla uusi sana Suomessa. Näin on, ei ikinä tiedä, kuka ei hyväksyy vierailunsa blogeissä, voi olla kohta blogiovetkin sulkeutuu ja ei pääse lukemaan, ei ole ennen ajatellutkaan, että semmoistakin voi tapahtua.
VastaaPoistaLuin sen sinun kirjoituksesi ja rupesin miettimään, että sosiaalisuus taitaa monen ihmisen kohdalla olla siirtynyt tänne verkkoon.
PoistaMinullekin tuli tästä sinun oivasta Osiris-tarinastasi mieleen Natan kirjoitus samasta aiheesta. Kun ihmiset viettävät enemmän ja enemmän aikaa koneella kylästely jää entistäkin vähemmälle. Sitten tästä blogistaniasta tai muista verkko- taikka virtuaaliyhteisöistä tulee tärkeitä sosiaalisia piirejä.
PoistaMinäkin vääntäydyin tänä aamuna sukkelaan sängystä kahvinkeittoon kun ajattelin, että käyn tarkistamassa mitä muille kuuluu ja onkohan kukaan käynyt Majassani. (Mutta minä olenkin säälittävä sosiaalisessa paitsiossa oleva sairaslomalainen juuri nyt ;-)
Minulla on nykyään tapana tarkistaa tilanne heti ensimmäiseksi aamulla. Makaan sängyssä selälläni kännykkä kädessä samalla kun yritän motivoida itseäni nousemaan ylös. En kyllä myönnä olevani mitenkään koukussa... :P
PoistaAika osuva kirjoitus koska moni toimii juuri noin ja kuten sanoit, kyläluutiminen onnistuu vain blogistaniassa.
VastaaPoistaPs. Kuuntelitko tämän päivän lähetyksen sillä siinä toivon sun hermojen kestävän sunnuntaihin asti? En viitsisi vastata sulle muutamalla sanalla vaan kunnolla,siksi pyhä.
Kuuntelin, vihdoinkin. Kiitos terveisistä :) roikutaan tässä sitten löysässä hirressä sinne sunnuntaihin ;D
Poista*Köh, köh* Mitä sä tänne kattelet? ;DDD
VastaaPoista;D
Poista