Simasuu

Pekka saapui töihin tapansa mukaan pari minuuttia vaille yhdeksän. Hän käveli käytävää pitkin omaa huonettaan kohti ja pani tyytyväisenä merkille, että kaikki olivat jo työn tuohussa. Naputus vain kuului, kun alaiset kirjoittivat asiakirjoja ja vastasivat sähköposteihinsa, joku puhui puhelimessa. Kahvinkin oli joku ehtinyt panna tippumaan niin, että se oli valmiina juuri yhdeksältä, jolloin oli yhteisen kahvitauon aika.

Pekka riisui päällystakkinsa, napsautti tietokoneen päälle ja kiirehti sitten saman tien kahvihuoneeseen. Aamupäiväkahvilta ei toki sopinut myöhästyä. Ei edes osastopäällikön. Siellä oli hyvä vaihtaa kuulumisia ja muutenkin jutella mukavia alaisten kanssa. Tällaisesta leppoisasta johtamistyylistä Pekka piti. Hän piti kunnia-asianaan olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa.

Osaston väki kokoontui pöydän ääreen. Joku hörppäsi kahvikupillisensa nopeasti ja jatkoi matkaa kokoukseen. Toiset juttelivat työasioista, toiset lähestyvästä hiihtolomasta. Pekka sanoi sanan sinne, toisen tänne, myötäili sitä, mitä toiset puhuivat. Erinomainen tapa pysyä selvillä osaston tunnelmista, hän ajatteli. Kahvitauon jälkeen väki palasi huoneisiinsa ja Pekkakin lukaisi sähköpostit ennen kuin lähti kierrokselle huoneesta toiseen.

- Ville se näyttää niin pirteältä tänään, aloitti Pekka hymy huulillaan.
- Nukuin pitkästä aikaa hyvin, kun vauva ei herättänyt koko yönä, vastasi Ville.
- Niin ne lapset kasvavat, myhäili Pekka. - Oletko ehtinyt katsoa sitä esitystä, josta oli puhetta eilen?
- Rungon olen tehnyt valmiiksi mutta en muuta. Nyt on niin kiire tämän toisen asian kanssa, että se on pakko hoitaa pois alta ensin, Ville huokaisi. - Milloin sen pitikään olla valmiina?
- Lounaan jälkeenhän se kokous on, jossa minun pitäisi asia esittää. Mutta eihän tässä vielä mikään hätä ole. Jos parin tunnin kuluttua saan  powerpointin, niin ehdin sen käydä läpi ennen kokousta. Kyllähän minä sen muuten itsekin tekisin, mutta kun sinä olet tässä asiassa se paras asiantuntija. Ja sinun esityksesi ovat aina niin hyvin laadittuja, ettei siinä tarvitse kovin paljon mitään edes selitellä lisäksi.
- Niinkä vähän aikaa tässä onkin? Mahdankohan ehtiä, kun on tämä toinenkin asia tässä käsillä. Jos tosiaan voisit itse...
- Sinä, Ville, olet osaston tukipylväs, johon tiedän aina voivani luottaa, keskeytti Pekka Ville lauseen. - Tämä esitys on todella tärkeä, eikä kukaan muu kuin sinä pysty sitä laatimaan kunnolla. Kyllähän sinä tiedät, miten kriittiset hetket tässä on käsillä ja kuinka suurista asioista on kyse. Tämä on niin tärkeää, että minä ehdottomasti haluan sinun, parhaan mieheni, panostavan tähän asiaan kaiken osaamisesi. Ja sitähän sinulla on.
- No, ei kai tässä sitten auta muukaan, alistui Ville. - Tämän toisen asian kanssa joudun varmaan jäämään pariksi tunniksi ylitöihin, jotta saan sen eteenpäin tämän päivän aikana. Kai se sopii?
- Tottakai saat tehdä ylitöitä, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ylityökieltohan on vain muodollisuus.

Pekka jatkoi matkaansa osastosihteerin huoneeseen. Marja vilkaisi epäluuloisena hänen suuntaansa mutta sai sitten naamansa peruslukemille.

- Marja se on niin simpsakan näköinen. Kyllä tuo violetti väri pukee sinua erinomaisesti. Onko se uusi pusero? En muista, olenko nähnyt sitä ennen.
- Eihän tämä enää mikään uusi ole...
- Eikö? Se on niin muodikkaan näköinen, että näyttää ihan uudelta.
- Oliko sinulla jotakin asiaa? Minulla on tässä tämä yksi homma kesken.
- Eihän minulla tässä mitään erityistä, tee vain rauhassa työsi.
- Hmh, äännähti Marja ja kääntyi takaisin papereiden puoleen.
- Tai oikeastaan... Ehtisitkö mitenkään soittaa talousosastolle ja pyytää heitä lähettämään edelliskuun matkalaskukopiot ja tositteet? Sinullahan on kuitenkin kaikki tarvittavat projektinumerot, minä en niissä pysy perässä. Kyllähän sinä tiedät, Marja, että sinä olet ainoa henkilö tällä osastolla, joka todella hallitsee nämä asiat.
- No, minä soitan.
- Tai vielä parempi, jos ehtisit käydä hakemassa ne paperit itse. Sinä kun olet niin tarkkasilmäinen, niin voisit varmistaa, että kaikki tarvittava tulee mukaan. Ne ovat ne talousosaston tytöt sellaisia huithapeleita joskus, mutta minä tiedä, että minä voin luottaa sinuun. En tiedä, mitä me teemme sitten, kun sinä, osaston tukipylväs, jäät eläkkeelle. Sinun mukanasi osastolta lähtee niin paljon hiljaista tietoa, että mehän lamaannumme täysin ilman sinua, Pekka vuodatti ylistystä.
- Ei minulla kyllä oikeastaan olisi aikaa, mutta katsotaan jos ehdin lounaan jälkeen, Marja myöntyi. Ei häntä olisi huvittanut lähteä talon toiseen päähän parin paperin takia, mutta eihän tuosta simasuusta päässyt muuten eroon. Sen hän oli oppinut vuosien varrella.
- Lounaan jälkeen sopii oikein hyvin. Eihän niillä papereilla sellaista kiirettä ole. Ja kun sinne suunnalle menet, niin käytkö kahviossa hakemassa vaikka possumunkit iltapäiväkahville koko porukalle. Osaston piikkiin tietenkin.

Pekka poistui huoneesta, ennen kuin Marja ehti vastata mitään. Hymy huulillaan hän jatkoi vielä yhden alaisen luokse.

- Katja, Katja, otapa nyt pieni tauko siinä naputtelusta. Sinä olet niin ahkera aamusta iltaan. Sinut mainittiin eilen osastopäällikköpalaverissa, Pekka nyökkäili isällisesti Katjalle, joka oli osaston uusin tulokas, vasta pari kuukautta sitten aloittanut.
- Niinkö? Katja punastui. - Toivottavasti positiivisessa mielessä.
- No tottakai! Sinä olet tehnyt niin hyvän vaikutuksen kaikkiin, että sinulle olisi ottajia muillakin osastoilla, mutta enhän minä sinusta luovu. Kyllä tuollaisesta kultakimpaleesta täytyy pitää kiinni.
- Enhän minä vielä ole edes ehtinyt tehdä mitään ihmeellistä, punasteli Katja edelleen.
- Mutta sinussa on sitä oikeaa ainesta. Kyllä minä sen heti näin jo työhaastattelussa, jatkoi Pekka kehumistaan. - Minä ajattelin, että sinä voisit avustaa minua eräässä projektissa, kun sinulla on niin hyviä ja tuoreita ideoita.
- Oikein mielelläni, innostui Katja. - Mistä siinä on kyse?
- Meidän pitäisi kehittää osaston toimintaa, luoda tiimitoimintamalli. Ajattelin, että sinulla voisi olla hyviä ideoita. Minä olen niin luutunut näihin vanhoihin prosesseihin, etten oikein edes tiedä, mistä tällaisessa asiassa pitäisi aloittaa. Jos sinä voisit vähän hahmotella tätä asiaa aluksi. Koota tietoa ja sen sellaista, niin pääsemme alkuun.
- Siinä pitäisi varmaan ensin kartoittaa osaston prosessikulut. Muistelen nähneeni prosessikaavion, mutta sen ajantasaisuus pitää ensin tarkistaa, jos se ei ole kovin tuore, mietti Katja ääneen.
- Juuri noin! Kyllä minä tiesin, että sinä tartut heti toimeen ja tiedät, mistä päästä aloittaa, riemastui Pekka. - Voit hahmotella asiaa niin pitkälle kuin pystyt. Tee vaikka valmiiksi asti, jos vauhtia riittää, hehe... Tällä osastolla on todellakin kaivattu uutta verta, kun kaikki muut ovat istuneet palleillaan jo niin pitkään, että uusia ajatuksia harvemmin enää esitetään. Mutta nyt on selvästikin toinen ääni kellossa. Sinä, Katja, olet jo näinkin lyhyessä ajassa kohonnut osaston innovatiivisimmaksi työntekijäksi ja todelliseksi tukipylvääksi. Se ei ole mikään pieni suoritus. Jatka samaan malliin.

Pekka jätti hymyilevän Katjan taakseen ja palasi omaan huoneeseensa. Hän sulki oven takanaan, napsautti varattu-valon palamaan ja istuutui tietokoneen eteen. Nyt oli päivän työt laitettu tekeytymään. Pekka klikkasi pasianssin kuvaketta ja nojautui taaksepäin tuolissaan.