Vanhus

Ellen Fagerstöm seisoi ikkunassa ja katseli kadun vilinää. Kaupustelijoita ja riksoja, kiinalaisia ja eurooppalaisia, kerjäläisiä ja rikkaita. Harbinissa riitti väkeä ja nähtävää. Siperian rata toi kaupunkiin ihmisiä ja tavaroita niin, että välillä saattoi lähes kuvitella olevansa Euroopassa. Venäjän ja Japanin välisen sodan jälkeen eri läntiset kansallisuudet olivat vain lisääntyneet, kun Venäjän vaikutus oli vähentynyt. Ellen oli saapunut Harbiniin kolme vuotta sodan jälkeen, ja nyt, neljän täällä vietetyn vuoden jälkeen kotiinpaluu alkoi häämöttää. Vielä puoli vuotta töitä lähetysseuran ylläpitämässä sairaalassa, ja sitten seuraaja saisi ottaa vastuun vastasyntyneiden osastosta.

Oveen koputettiin ja kiinalainen palvelustyttö kumarsi sisään tullessaan. Voisiko madame tulla osastolle? Siellä tarvittaisiin neuvoa. Ellen oli neljässä vuodessa oppinut sen verran kiinaa, että pystyi hiukan keskustelemaan palvelijoiden ja kiinalaisten hoitajien kanssa, ja potilaiden tietenkin. Paikalliset hoitajat tosin puhuivat kaikki myös englantia tai saksaa, koska olivat lähetyssaarnaajien pitämien koulujen kasvatteja.

Osaston oven pielessä lattialla istui vanhus, harmaahapsinen mies, joka näytti satavuotiaalta. Hän piti sylissään vaatemyttyä, joka sätki ja vinkui, ja katseli epäilevästi hoitajaa, joka yritti houkutella häntä antamaan mytyn itselleen.

Sairaalan portaille jätettiin säännöllisesti vastasyntyneitä, mutta oli harvinaista, että tuoja tuli sisälle asti ja jäi vieläpä odottamaan. Yleensä lapsen hylkääjät yrittivät päästä pois näkyviltä ennen kuin kukaan huomasi, mitä he olivat tekemässä. Mutta tämä mies oli erilainen. Ehkä hän ei halunnutkaan antaa lasta pois.

Ellen kumartui miehen puoleen ja pyysi saada nähdä lapsen. Vanhus raotti ryysyjä ja paljasti enintään muutaman päivän ikäisen poikavauvan. Hän sanoi jotakin, josta Ellen erotti vain sanan shigu, onnettomuus. Hän ei ymmärtänyt miehen murretta.

- Mitä on tapahtunut? Kuka hän on? Ellen kysyi hoitajalta.
- Hän on ukko Wang. Ukon tytär, jo vanha nainen, on kuollut synnytykseen. Lapsella ei ole isää, suuri häpeä perheelle. Suuri onnettomuus, kirottu lapsi. Eilen miehen poika joutui onnettomuuteen. Lapsi on tuonut huonon onnen taloon. Perhe ei halua pitää sitä, vaikka se on poika, käänsi hoitaja miehen puhetta. - Kirottu lapsi pitäisi hukuttaa, mutta vanhuksella ei ole sydäntä tehdä sitä. Hän ei voi viedä sitä takaisin kotiinsa. Muuten tapahtuu lisää kamalia asioita.
- Hyvänen aika, kyllä meidän sitten varmaan pitää ottaa lapsi vastaan, totesi Ellen mietteliäänä. - Orpokoti on vain niin täynnä, etten tiedä, mihin he joutuvat näiden kaikkien hylättyjen kanssa. Sano ukko Wangille, että huolehdimme lapsesta. Ja kysy, onko hänelle annettu nimi.

Vanhus näytti huojentuneelta hoitajan puhuessa hänelle ja nousi seisomaan edelleen lasta pidellen. Hän katsoi ympärilleen ja otti askelen Elleniä kohti.
- Wang Shigu, se on hänen nimensä, sanoi vanhus ojentaen lapsen Ellenin syliin.