Ei hajuakaan mistään sinisestä

Ei edes vaaleansinisestä. Mietin päivän teemaa "jotain sinistä" ja ainoa mieleen tullut ajatus liittyy morsiameen, jolla jonkin perinteen mukaan pitäisi jostakin syystä - mikäköhän se on? - olla jotakin sinistä. Ei siitä jaksa repiä mitään kertomusta. Eikä minulla edes itsellä ollut naimisiin mennessäni mitään sinistä, kaikki oli valkoista paitsi kukat (eikä sinistä niissäkään).

Tänä iltana olen uppoutunut internetsosiologian maailmaan. On pakko, koska kirjastosta on tullut jo kaksi karhukirjettä ja seuraava askel lienee lainauskielto, ellen palauta kirjaa. Ja palautus pitäisi hoitaa huomenna, kun olen muutenkin menossa käymään asianomaisen kirjaston suunnalla. Ai miksikö en ole palauttanut sitä aiemmin? No, kun on ollut niin kiire tämän blogin kanssa, että (lähes) unohdin lukea sen kirjan ajoissa. Tai onhan tuolla takaraivossa jokin pieni ääni aina silloin tällöin yrittänyt muistuttaa asiasta, mutta olen hiljentänyt sen tehokkaasti ja klikannut itseni blogistaniaan.

Aina joskus ihmettelen itsekseni, mikä siinä oikein on, että aikuinen ihminen ei tunne olevansa täysinoppinut, vaan pitää vielä ottaa kaikenlaisia lisäprojekteja itselleen, vaikka niiden perimmäinen hyöty on joskus hämärän peitossa. Valitettavasti tai onneksi - näkökulmasta riippuen - olen huono jättämään edes tällaisia ikuisuusprojekteja kesken. Ja sitten kituutetaan.

Siitä kirjasta jäi muuten mieleen pyörimään seuraavanlainen ajatus:
Tiedolla sinänsä ei ole arvoa, vaan arvon se saa vasta, kun se liitetään  kontekstiin.

Näin on! Nyt pitäisi vielä löytää se konteksti...