- No niin, aloitetaanpa sitten. Te olette tulleet tänne, koska koette, että teillä on suhteessanne joitakin ongelmia. Kumpi teistä haluaisi aloittaa? Jospa vaikka sinä, Anne, kerrot ensin oman näkemyksesi tilanteesta, ja sen jälkeen on sitten Petrin vuoro.
- Ongelma on se, että Petrillä on jatkuvasti syrjähyppyjä. Se käy baareissa kavereiden kanssa ja lähtee sitten sieltä naisten mukaan. Tätä on jatkunut vaikka kuinka kauan, monta vuotta, ja tästä asiasta on puhuttu vaikka kuinka monta kertaa, mutta se vaan jatkaa samaa menoa.
- Jaahas, mitenkäs sitten Petri näkee tilanteen?
- Olenhan mä joskus hairahtunut, mutta aina olen sitten lopulta tunnustanut. Eikä niistä jutuista sitten ole mitään sen kummempia seurauksia ollut. Enhän mä anna edes puhelinnumeroani niille naisille tai kerro oikeaa nimeäni. Ja aina olen palannut takaisin Annen luokse. Että en nyt oikein ymmärrä, mikä tässä se varsinainen ongelma on.
- Et ymmärrä, mikä on ongelma? Meillä on häät kolmen kuukauden kuluttua! Se on ongelma! Nyt alkaa olla korkea aika lopettaa ne juoksemiset muiden naisten perässä.
- Mutta kun enhän mä juokse. Ne naiset tulee ja pokaa mut!
- Opettelisit sitten pitämään edes housut jalassasi. Ei niille naisille ole mikään pakko sanoa kyllä.
- Mutta kyllähän sä tiedät, että mun on aina niin vaikea sanoa ei, sinullekin. Aina sinäkin saat sen, mitä pyydät. En mä voi sille mitään, että mä en osaa sanoa ei.
- Jospa rauhoitutaan nyt vähän. Te siis olette menossa naimisiin pikapuoliin. Miten te päädyitte tällaiseen ratkaisuun, vaikka näitä ongelmiakin on?
- Me ollaan Petrin kanssa oltu yhdessä lukioajoista, pian kymmenen vuotta. Mä en vaan osaa kuvitella itseäni kenenkään toisen kanssa. Kun on täydellisen löytänyt, ei kannata enää etsiä jotain muuta.
- Anne on ehdottomasti mun elämäni rakkaus. Ne muut jutut on pelkkää seksiä, vähän jotain jännitystä elämään, kun muuten on niin tasaista.
- Jaha... Te siis olette omasta mielestänne täydellisesti toisillenne sopivat. Mutta mistäköhän nämä ongelmat sitten mahtavat kummuta? Miksi te päätitte lähteä parisuhdeterapiaan?
- Niin no, kun on ne häät tulossa, niin me ajateltiin, että jos sä voisit sanoa meille, mitä meidän pitäisi tehdä.
- Eihän tämä mun mielestä ole mikään iso ongelma. Niin kuin mä sanoin, niin ainahan mä palaan Annen luokse ja Anne tietää sen.
- Mutta kun tää alkaa olla jotenkin tylsää, tää koko kuvio. Siksi mä haluan tähän muutosta. Ja kun sä et kerran oikeasti usko, kun mä sanon, etten mä tykkää tästä.
- Oletetaanpa, että te menette naimisiin, niin kuin olette suunnitelleet. Mitä sen jälkeen tapahtuu?
- Mä ainakin haluan lapsia. Tai siis me halutaan molemmat. Ollaan me siitä Petrin kanssa julteltu.
- Joo, ehdottomasti pari lasta.
- Ajatteletteko te, että lapset voisivat parantaa teidän suhdettanne?
- En mä ole oikeastaan ajatellut, mitä ne tekee. Voihan ne vaikka muuttaakin jotain asioita. Ja jos meillä alkaa mennä oikeasti huonosti, niin voidaanhan me sitten vaikka erota.
- Joo, mä olen ihan samaa mieltä. Mitä sitä sitten huonossa suhteessa roikkumaan. Eroaahan ne muutkin.
No jopas! Meikäläisen on mahdotonta kuvitella itseään tuohon tilanteeseen koska mitenkään itseäni jalustalle nostamatta voin sanoa olevani yhden naisen mies. Samaa odotan tietysti vastapuolelta eli se on sitten kerrasta poikki jos pettää.
VastaaPoistaEn vaan voi kuvitella tilannetta jossa ollaan yhdessä ja käydään kuitenkin paneskelemassa muualla, se on täysin luonnotonta.
Kyllä munkin mielestäni yhden ihmisen pitää riittää, jos ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Eihän ihminen tule sokeaksi toisille vastakkaisen sukupuolen edustajille, eikä siinä mielestäni ole mitään moraalitonta, että vaikka juttelee vähän enemmän kuin ne aivan pakolliset asiat tai jopa heittää pientä flirttiä, mutta kummankin osapuolen pitäisi ymmärtää, että asia ei todellakaan etene siitä pidemmälle.
PoistaJoskus kuulee pariskunnista, joilla on ns. avoin suhde eli luvan kanssa käydään paneskelemassa toisia. Mitä ideaa koko parisuhteessa sitten on, jos ei haluta sitoutua? En pystyisi kuvittelemaan itseäni sellaiseen tilanteeseen.
Puhut niin minun suullani rakas B, asia on juurikin noin.
PoistaUff. Ihan hirvittää, miten paljon noita tollasia Anneja ja Petrejä on olemassa. :/
VastaaPoistaSiinä tuli myös esiin se tahdoton tossukka. Ihan itse vielä sellaiseksi itseään kuvailee.
Valitettavasti näitä todellakin on, itsekin olen tavannut. On jotenkin nurinkurista ajatella, että miehille tällainen olisi sallitumpaa kuin naisille. Ja sitten tämä Annen asenne. Vaikka ei sitä suoraan sano tässä, niin odottaa Petrin muuttuvan, vaikka ongelmia on ollut iät ja ajat eikä asioista puhuminen ole johtanut mihinkään.
PoistaJep, ei tällä tarinan Annellakaan kaikki piispat ole kokouksessa kun kuvittelee suhteen vielä toimivan. Olisi lähtenyt lätkimään.
PoistaSe nyt vaan kuitenkin on - niinkuin sanoit - että tälläisiä löytyy ja ne kuuluvat siihen samaan omituiseen heimoon jotka ottavat mieheltään turpaan päivittäin. Kun näiden kanssa tulee puheeksi että eikö olisi parempi lähteä menemään ennekuin naama on ihan tohjona, saa vastaukseksi kuulla kuinka se mies on niin ihana ettei sitä voi jättää.Huh huh.
Oikeastaan vielä omituisempi pariskunta on sellainen, jotka molemmat harrastavat syrjähyppyjä (ilman mitään yhteisymmärrystä asiasta siis), osittain kostona toisilleen. Ja valittavat toisen puoliskon "ongelmista" kavereilleen. Silti molemmat ovat niin sitoutuneita suhteeseen, että!
Poista