Alitajunta elää omaa elämäänsä

Viime yönä nähtyä:

Sotaan ollaan lähdössä, taistelu alkaa ihan pian, ja minä arvon, ottaisinko tetsarin vai selkärepun. Vai molemmat - se tosin ei tunnu hyvältä ajatukselta, kun kannettavaa tulee liikaa. Taistelutilanteessa kuuluisi olla tetsari, mutta kun niitä tarpeellisia varusteita on repussakin. Ja muilla näyttää olevan mitä kenelläkin. Äh, en minä osaa päättää...
- - - 
Pitää päästä vessaan. Puucee on epäkunnossa! Toiseen on pitkä jono. Huomaan, että olen laskenut rynnäkkökiväärini jonnekin. Minne? Tuossa se taitaa olla. Nostan aseen ja tarkistan sen numeron. Väärä numero. Ai niin, eihän minulla tietenkään kertausharjoituksessa ole samannumeroista asetta kuin varusmiehenä.
- - -
Tylsät bileet, lähden kotiin. Tarvon lumessa kohti bussipysäkkiä. Työkaveri saavuttaa minut ja ehdottaa, että otetaan taksi. Hän soittaa, ja sitten aletaan odottaa. Yhtäkkiä huomaan, että työkaveri lähentelee minua. WTF? Ei kiinnosta! Tyyppi loukkaantuu. Taksi ei tule ikinä.

Koko tarina nivoutui jollakin kierolla tavalla yhteen, mutten muista enempää.

Intistä on yli kymmenen vuotta aikaa, mutta jostakin syystä aihepiiri on pyörinyt mielessä viime aikoina tavallista enemmän. En minä ole ajatellut asiaa aktiivisesti vuosiin. Useimmat niistä ihmisistä, joiden kanssa olen nykyään tekemisissä, eivät edes tiedä, että olen käynyt armeijan. Mutta nyt aivot ovat näköjään päättäneet alkaa prosessoida asiaa ihan omia aikojaan. Muutama uni, jotka kuitenkin ovat erilaisia kuin ne armeijaunet, joita näin heti intin jälkeen. Ihan valveilla ollessa minulla on olo, että sen ajan muistoja pitäisi nyt kirjoittaa muistiin. Pidin kyllä päiväkirjaakin silloin, mutta sen tyyppiset asiat, jotka nyt palaavat mieleen, eivät taida löytyä päiväkirjasta. Voi olla, että joudutte kärsimään inttijutuista täällä blogissa. Pahoittelen jo etukäteen, jos joku kokee saavansa yliannoksen.

Ja sitten se unen loppuosa. Työkaveri on todellinen henkilö, joka ei lähentele, ei edes flirttaile. Ja jos minun pitäisi miespuolisista työkavereistani joku valita lähentelemään itseäni, tämä henkilö ei olisi listan kärjessä. Itse asiassa töissä ei ole ketään, jota voisin kuvitella katselevani sillä silmällä, jos olisin sinkku. Siinä mielessä aika tylsää porukkaa. Mutta mistäs tämä uni sitten tuli häiritsemään nukkumistani?

Sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ajattelin olla käymättä ruokakaupassa ja kokata siitä, mitä kaapeista sattuu löytymään. Kirjastossa pitää käydä palauttamassa muutama kirja, joista tuli jo eilen karhu, ja lainata jokunen uusi tilalle. Projektin pitää edetä. Marjaana antoi minulle luvan lorvailla, mutta taidan kyetä käyttämään sen vain puoliksi tänä viikonloppuna.

Uni

Kuljen kapeaa tietä vastavirtaan. Minulla on päälläni uniformu. Tie on täynnä ihmisiä, jotka ovat kaikki menossa samaan suuntaan, siis eri suuntaan kuin minä. Ihmiset puhuvat, että jotain tapahtuu siinä suunnassa, josta he ovat tulossa. Saavun perille. Paikka on jonkinlainen kivistä muurattu juoksuhauta tai linnoite. Siellä olevat sotilaat katselevat linnoitteen laidan yli kohti rantaa, jossa näkyy piippalakkisia sotilaita. Kysyn, mikä on tilanne. Joku vastaa, että meneillään on piippalakkien jokakeväinen operaatio. Ne yrittävät maihinnousua säännöllisesti. Tunnen, että tilanne on kuitenkin aika jännittynyt. Panen merkille, että linnoitteessa ei näy minkäänlaisia aseita. Huomaan, että omakin aseeni on hävinnyt. Sanon, että jotain pitäisi mielestäni tehdä. Ampua jollakin, etteivät piippalakit pääse tänne. Sotilaat levittelevät käsiään. Ei heillä ole mitään. Eikä kellään tunnu olevan edes ajatuksia siitä, mitä voitaisiin tai pitäisi tehdä. Tilanne ei tunnu minusta pelottavalta tai ahdistavalta. Asiat nyt vain sattuvat olemaan näin, mutta tunnen, että minun pitää tehdä jotain. Lähden hakemaan itselleni asetta. Kuljen käytävää pitkin. Saavun huoneeseen, jossa ovat vanhempani, ehkä muitakin ihmisiä. Siellä on sohva ja telkkari. Minua kehoitetaan istumaan sohvalle. Huomaan että aiemmat vaatteeni ovat vaihtuneet pyjamaan. Se tuntuu oudolta, koska minulla olisi jotain muuta tekemistä kuin istua katsomaan telkkaria.

Tällaista uneksin äskettäin. Outo uni. Tilanteen pitäisi kaiken järjen mukaan olla ahdistava, mutta se ei tuntunut ollenkaan siltä. Tämä ei ollut painajainen, en edes herännyt. En ole nähnyt armeijaunia vuosiin, eikä tämä edes ole tyypillinen sellainen. Täytyy varmaan etsiä jotain symboliikkaa vastavirtaan kulkemisesta ja taisteluun valmistautumisesta.

Muuten olen viime aikoina nähnyt unia lähinnä herätyskellon soimisesta eli enpä juuri mistään.