Uudenvuodenlupaukset

Vuonna 2015

• Liikun enemmän. Syksyn mittaan liikkuminen on jäänyt retuperälle, kun töissäkäyminen on vienyt kaiken energian.
• Syön vähemmän suklaata ja sen sijaan vaikka enemmän hedelmiä. Ylimääräisestä energiansaannistasta voi ihan hyvin karsia.
• Pudotan painoa 3-5 kiloa. (Liittyy kahteen edelliseen kohtaan.) En ole ylipainoinen, mutta jos trendi on ylöspäin, asialle saattaisi olla hyvä tehdä jotain.
• Yritän organisoida työajan ulkopuolisen aikani hiukan paremmin enkä jätä asioita odottamaan tarkemmin määrittelemätöntä, ns. sopivaa hetkeä, joka ehkä koittaa joskus tulevaisuudessa. Jos vaikka saisi sitten jotain järkevääkin joskus tehtyä.
• Kiinnitän enemmän huomiota ulkonäkööni, erityisesti ihmisten ilmoille lähtiessä mutta myös kotona. 
• Olen sosiaalisempi vaikka ihan näön vuoksi siitäkin huolimatta, vaikka ympärillä olevien jutut eivät jaksaisi aina kiinnostaa. 
• Teen käsitöitä, askartelen, leivon yms. sen sijaan, että vain puhun siitä, miten pitäisi tehdä jotain. Tämän ei tarvitse olla päivittäistä, mutta jos edes viikoittain tartun toimeen ja nysvään jotain pientä, niin hyvä.
• Kirjoitan enemmän. En välttämättä kaikkea tähän blogiin, mutta jonnekin. Monipuolisesti ja uutta kokeillen.

Olisikohan tuossa riittävästi? Ainakin näin alkuun. Jos kaikki lupaukset on toteutettu kesään mennessä, teen uusia lupauksia loppuvuodella.

Että lycka till sitten vaan itselleni.

Mites te muut?

11 totuutta

Rantakasvi heitti haasteella, ja koska sitä annettiin lupa soveltaa niin oion vähän mutkia. Alkuperäisen haasteen mukaan pitäisi kertoa 11 vapaavalintaista asiaa itsestään, mutta sen taidan skipata laiskuuksissani. Rantiksen 11 kysymykseen sen sijaan vastaan.

1. Mikä on lempikulkuvälineesi asteikolla juna, lentokone, laiva ja miksi?
Juna. Tai lentokone. Jompi kumpi näistä. Kumpi on parempi, riippuu matkan pituudesta. Juna voittaa ainakin linja-auton, koska junassa en ala voida pahoin. Siellä pystyn myös lukemaan toisin kuin linja-autossa. Laivoihin suhtaudun varauksella ja syynä on tässäkin tapauksessa pahoinvointi, joka iskee varsin äkkiä, jos alkaa keikuttaa.

2. Mitä lemmikkiä et missään nimessä ottaisi?
Ehkäpä en ottaisi käärmettä tai jotain muuta matelijaa. Lemmikki on mieluiten jonkin pehmeä ja karvainen eläin.

3. Käytkö katsomassa/auttamassa ketään vanhusta/sairasta säännöllisesti?
En tällä hetkellä asuinpaikasta johtuen. Jos asuisin muualla, jossa olisi esim. iäkkäitä sukulaisia lähiseudulla, hyvin todennäköisesti kävisin auttamassa.

4. Pysähdytkö viinalta haisevan maassa makaavan ihmisen kohdalle tarkistamaan hänen kuntonsa?
Olen pysähtynyt ja jopa soittanut apua, kun pultsari ei reagoinut puheeseen ja päässä vaikutti olevan haava. (Myönnän, etten ryhtynyt tutkimaan tarkemmin, mistä veri oli peräisin.)

5. Miten usein käyt kirjastossa?
Todella vaihtelevasti. Opiskeluprojektin aikana kävin hyvinkin säännöllisesti. Nyt kun on taas aikaa lukea muutakin, todennäköisesti alan käydä useammin etsimässä luettavaa.

6. Mitä lihaa/kalaa ostat kaupasta ja mitä siitä teet?
Ostan mitä milloinkin, useimmiten jotain edullista, ja katselen, jos jokin on tarjouksessa. Täytyy myöntää, että jauhelihaa tulee ostettua turhan usein vain sen takia, että siitä saa nopeasti kokattua jotain ruuantapaista. Kesäaikaan grillaan mielelläni, ja erityisesti silloin vaikuttaa myös miehen mielipide siihen, millaista lihaa grilliin päätyy. Mies on nirsompi kuin minä, millä on myös vaikutuksensa ostoksiini.

7. Luomu vai ei ja miksi?
Kyllä kiitos, mielellään, mutten kuitenkaan aina lähde ensisijaisesti luomua etsimään. Tässäkin tapauksessa hinnalla on vaikutusta eli jos luomu on ylikallista tavalliseen verrattuna, ostoskärryyn päätyy tavallinen tuote. Kaikenmaailman kemikaaleja saa muualtakin ihan riittävästi, vaikka söisi luomua.

8. Kiroiletko itseksesi autossa tai yksin kotona?
Joo... joskus. Mutten huvin vuoksi. Ainoastaan hyvästä syystä.

9. Mikä on sinun mielestäni hauskin ammatti?
Hauskin? Minä itse olen pohjimmiltani byrokraatti, joka tykkää pyöritellä asiakirjoja ja suunnitella ja organisoida erilaisia asioita. Onko se hauskaa? Olenko minä outo?

10. Oletko helposti johdateltavissa?
Mielestäni en. Tosin se, kuinka helposti lähden mukaan erilaisiin juttuihin, riippuu myös siitä, kuka ehdottaa, ja kuinka kiinnostunut olen ko. asiasta ylipäätään. Olen oppinut tervettä epäluuloisuutta ja harkintaa.

11. Miten usein käyt metsässä kävelemässä/hiihtämässä/sienessä/marjassa?
Nykyään turhan harvoin, ja useimmiten vain kävelemässä. Silloin kun olen asunut nykyistä parempien marja- ja erityisesti sienimaastojen äärellä, olen käynyt säännöllisemmin sadonkorjuussa.

Laiskuus jatkuu siinä määrin, etten jaksa keksiä uusia kysymyksiä, enkä siten myöskään haasta ketään.

Utelukysymyshaaste

Taas on kulunut aikaa hiljaiselolla vaikka kuinka paljon. En vaan ole keksinyt mitään kirjoitettavaa tai ainakaan saanut aikaiseksi tarttua näppikseen, jos joku ajatuksenpuolikas on päässä pyörähtänyt. Pläääh... Ei jaksa eikä kykene eikä huvita. Tulee ihan mieleen eräs prinsessa tornikamarissaan...

Puskissa on nyt kuitenkin rientänyt avuksi ja heittänyt minulle haasteen vastattavaksi. Nyt on siis jokin aihe, josta kirjoittaa.

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut. - Tuossa edellähän se jo tuli tehtyä.
2. ...vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3 jne: Niin pitkälle ei energianpuuska taida tälläkään kerralla riittää, että lähettäisin haastetta eteenpäin. Tästä saa ottaa mukaansa, ken haluaa.

Kysymykset:

1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Kirjoittaa menestysromaanin, josta tehdään Hollywood-elokuva. Tai sitten ryhtyä salaiseksi agentiksi. Siis jotain erilaista kuin tähän asti, jotain uutta. Aika näyttää, mitä keksin.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin...
Eivät minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni ole mielestäni rohkeuden puutteesta kiinni. Olen joitakin kertoja tehnyt ratkaisun, joka ympäristön mielestä on ollut rohkea ja yllättävä. Mutta se rohkeus...?? En oikein ymmärrä kysymystä. Mitä sitä turhaan miettimään, uskaltaako. Sen kun menee ja tekee ja katsoo, mitä siitä tulee. Ennemminkin ne tekemättä jäävät asiat ovat kiinni viitsimisestä.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Monenkinlaiset. Joskus ihan omituiset, kun tarkemmin ajattelee. Mutta en minä silti jatkuvasti kyynelehdi, päin vastoin.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Jos nyt puhutaan sellaisesta harrastuksesta, jonka kokeileminen syystä tai toisesta olisi vaikeaa eli ei ole mahdollisuutta vain yksinkertaisesti saapastella johonkin sopivaan tilaisuuteen ja maksaa muutamaa euroa, niin sitten vastaus on ehdottomasti ralliautoilu. Ei siis mikään formulatyyppinen tai muu rata-autoilu, vaan sellaisella henkilöauton näköisellä soratietä pitkin.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
En ottaisi sen takia, että iän myötä ulkonäkö on rapistunut. Sen sijaan voisin harkita kosmeettista kirurgiaa, jos esim. yläluomet alkaisivat roikkua niin, että se haittaisi näköä. Tai jotain muuta vastaavaa, joka liittyisi fyysiseen hyvinvointiin eikä olisi muulla tavalla korjattavissa. Kai sellainenkin periaatteessa kauneusleikkaukseksi lasketaan ainakin osittain. Mielipide ei ole muuttunut vuosien varrella.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
Viime aikoina ei ole tainnut olla mitään erityistä korvamatoa, ei ainakaan pitkäaikaista. Enkä kyllä muista, että jonkin tietti kappale olisi aivan erityisesti vaivannut aikaisemminkaan. Jos nyt joku pitää nimetä niin vaikka sitten tämä, ja sekin osittain sen takia, että yritin ymmärtää, mitä siinä sanotaan.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
Uusi läppäri tulisi ihan tarpeeseen. Voisin ottaa tällä kerralla vaikka sellaisen omenan kuvalla varustetun. Ja itse asiassa vaihtaa saman tien kännykänkin saman merkkiseen.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Kun nyt vihdoin ja viimein sain sen yhden pitkän projektin valmiiksi, niin tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa opiskella yhtään mitään.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Pitää elää niin, että pystyy elämään itsensä kanssa sovussa. Oman itsen hyväksyminen on perusta siihen, että on sovussa myös ympäristön kanssa.

10. Riitätkö itsellesi?
Pyrin riittämään, vaikka tiedostan, etten ole täydellinen. Mutta ei minun tarvitsekaan olla. Katso myös edellinen vastaus.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Oikeastaan kaikenlainen. Kesällä pihanhoito, ympäri vuoden ruuanlaitto. Käsitöiden kohdalla mieluiten jotain sellaista, joka vaatii taitoa ja keskittymistä ja vaikka myös uuden opettelua.

Apinoin, kun en jaksa keksiä itse

Olen edelleen hengissä, vaikka blogistanin ovet ovatkin pysyneet suljettuina muutaman päivän. Pakko kirjoittaa taas jotain (olen riippuvainen, tunnustan), mutta kun en tällä kertaa jaksa keksiä mitään omaa, kopioin Kikiltä ja Marjaanalta 32 asian listan. Selitykset tulevat sentään omasta takaa.

Laukku - Löytyy useita ja monet niistä kuuluvat Marimekko-kokoelmaani. Laukkuskaala ulottuu iltalaukusta selkäreppuun, eli joka lähtöön jotakin. Ei mulla mitään laukkufetissiä ole, mutta on ne ihan kivoja.

Lompakko - Tylsä ja tavallinen, todellakin lompakko, ei pussi. Miehen mielestä se voisi olla vähän naisellisempi, mutta minä tarvitsen jotain käytännöllistä, jossa kortti- ja lippulappukokoelma pysyy järjestyksessä.

Aurinkolasit - Pitää löytyä sekä vahvuuksilla että ilman. Molempia sortteja taitaa olla parikin kappaletta.

Korut - Jos vihkisormusta ja kelloa ei lasketa, käytän säännöllisesti lähinnä korvakoruja. Kaulakoruja aina hypistelen ja joskus jopa ostan, mutten oikein osaa käyttää niitä.

Tv - Katson nykyään niin vähän telkkaria, etten uskoisi ellen itse tietäisi asianlaitaa. Jos katson, niin sitten todennäköisesti jotain elokuvaa tai uutisia. Sarjoista minun kanssani on turha yrittää saada keskustelua aikaiseksi.

Kännykkä - Äly-sellainen ja lähes aina mukana. Hyötykapine. En pelaa pelejä.

Kengät - Erilaisia kesäjalkineita löytyy varastosta muutamankin lähikesän tarpeiksi, muunlaisia on sen verran vähemmän, että ne jopa kuluvat käytössä. Armeijassa sain ahaa-elämyksen siitä, että kenkien pitää olla hyvät jalassa, jos niillä on tarkoitus kävellä.

Tennarit - Muistaakseni en ole ikinä omistanut.

Farkut - Näitäkin löytyy muutamat. Suosikkimallini on bootcut. Kieltäydyn pukemasta päälleni sellaisia, jotka kiristävät polven alapuolelta. Ne ahdistavat. Takapuolesta kireät eivät ahdista.

mp3 - En omista. Korjaan, saatan mahdollisesti sittenkin omistaa, mutten kyllä ole nähnyt vempainta muutamaan vuoteen, eli en tarvitse.

Tietokone - Välttämättömyys. Luen ja kirjoitan. Joskus nuorempana pelasin (vähän liikaakin), mutta sittemmin olen lopettanut.

Meikit - Miehen mielestä voisin joskus meikata enemmän. Omasta mielestäni meikkaan ihan riittävästi. Ei kai sen mikään sotamaalaus tarvitse olla?

Kasvovoide - Tarpeellinen erityisesti talvella, kun iho kuivuu, mutta käytän jotain ympäri vuoden ehkä kuuminta kesää lukuunottamatta.

Deodorantti - Ei herätä mitään intohimoja suuntaan eikä toiseen, mutta on kyllä päivittäisessä käytössä.

Hammastahna - Katso edellinen kohta.

Shampoo/hoitoaine - Ei mitään tehopuhdistavaa, kiitos. Hiukset voi pestä myös pelkällä hoitoaineella, jos ne eivät ole ylimaallisen likaiset. Kokeilin taannoin Lushin palashampoota. Ihan kiva.

Saippua - Käytän lähinnä käsien pesuun. Vartalolle vain, jos on tarkoitus pestä pois suoranaista likaa, eli aika harvoin.

Tuoksu - Kenzo Flower. Olikohan se tämän niminen? No se kapea, kaareva pullo, jonka kyljessä on pitkävartinen kukka.

Mineraalivesi - Välttelen kaikenlaisia kuplajuomia, koska maha ei tykkää niistä.

Viini - Jos pitää juoda sellaisenaan, niin sitten valko- tai rose-viiniä. Punaista lähinnä ruuan kanssa, mutta viineillä on hieman samanlainen vaikutus meikäläisen mahaan kuin hiilihappojuomilla, joten ei mitään erityistä tarvetta nauttia runsain määrin.

Drinkki - Ei GT (yök!), muuten voin kyllä maistella erilaisia.

Leipä - Tummaa, kiitos! Vaaleampi sopii kyllä esim. juustojen alustaksi. Ja jos sattuu olemaan uunituoretta, se menee minkä värisenä tahansa. Kunhan ei ihan mustaksi kärventynyttä ole.

Ruoka - "Katsotaan mitä kaapista löytyy ja kokataan siitä" kuvaa aika hyvin minun tekemääni arkiruokaa.

Jäätelö - Nam! Olen aina innoissani kokeilemassa uusia makuja.

Karkit - Lähinnä suklaata.

Lakanat - Sängyssä.

Kampaaja - Joskus muinoin löysin loistavan kampaajan, joka muuten sattui olemaan mies. Sitten muutin ja harhailin, kunnes löysin täydellisen kampaajan. Sitten kampaaja muutti. Harhailin taas ja muutin ja harhailin edelleen, kunnes taas löysin sen oikean. Toivottavasti meidän tiemme eivät eroa kovin pian.

Alusvaatteet - Olen laiska ja epäromanttinen. Minulla on mm. muutamat Sloggit, joilla on ikää kymmenisen vuotta. Mitä niitä pois heittämään, kun ovat hyvin kestäneet käyttöä ja pestäkin ne voi riittävän kuumassa. Liiviostoksille äskettäin lähtiessäni mies valitti, etten ikinä osta mitään hänelle. No en! Kyllä minä niitä ihan itse käytän. Okei, on minulla jotain seksikästäkin, tunnustan, ettette ala sääliä miestä turhan takia.

Päivälehti - Luen Ylen uutisia netistä, lehteä lähinnä silloin, jos sellainen sattuu kohdalle sopivalla hetkellä.

Lehti - Tällä hetkellä en tilaa mitään, mutta harkitsen. Joskus saatan ostaa jonkin sopivan kevyen lehden irtonumeron, ei kuitenkaan seiskaa tai vastaavia. Rajansa hömpälläkin.

Sänky - Parisänky, minä vasemmalla, mies oikealla. Kunnes keksitään vaihtaa puolta.

T-paita - Kesällä käytössä päivittäin ja niitä pitää olla eri värisiä.

Tunnustus

Rantakasvi Rannalta katsoen -blogista antoi minulle näin kauniin kukan. Kiitos, Rantis!

Tähän tunnustukseen ei liity mitään uteluita tai muita velvoitteita. Sen saa kuitenkin jakaa eteenpäin. Minä ojennan kukan kahdelle sanataiturille:

Careliana - Pöytälaatikko goes cyberspace vinkkinä, että lisää tekstiä odotellaan.

Mimiplato - Kertomuksia elämän varrelta, enkä ilmeisesti paljasta valtakunnansalaisuutta, jos mainitsen, että pseudonyymin takana on eräs Pappa.

*****
Löysin itseni tänään tapahtumien keskipisteestä, kun havaitsin päätyneeni yhteydenpitäjäksi työmarkkinajärjestön ja lähimmän työyhteisöni välille sekä ohjeistamaan kyseisen työyhteisön jäseniä odotettavissa olevissa tiukoissa neuvotteluissa työnantajan kanssa. Tämä ei ole ollenkaan minulle tyypillistä ajanvietettä, mutta jotenkin se tuntuu sopivan minulle kuin nyrkki silmään. Tosin nyrkkiä yritetään nyt saada osumaan työnantajan silmään. Mielenkiintoinen tilanne.

Lovea ja musiikkia

Peppone jakoi rakkautta ja pieni palanen siitä päätyi myös minulle. Kiitos! Jos joku ei vielä tunne Hänen Pyhyyttään, apotti Pepponea, kehotan viipymättä klikkaamaan itsensä Luostarin portille ja astumaan rohkeasti sisään.


I love your blog – tunnustuksen säännöt:

• Kopioi post it-lappu blogiisi.
• Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen myönsi.
• Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
• Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Lukulistani ei ole edelleenkään kovin pitkä, joten annan lovea tällä kertaa eteenpäin vain kahdelle bloggaajalle. Marjaana ja Rantakasvi, olkaa hyvät!


Lovesta päästäänkin sitten sopivasti love metalin kautta eiliseen päivän sanaan musiikki.

Kuvittele mielessäsi seuraava:

On helmikuu ja olet Lapissa, kello on viisi aamulla ja on pimeää. Istut maastokuorma-auton hytissä yhdessä kuljettajan ja parin muun ihmisen kanssa. Kuljettaja ajaa kovaa vauhtia kapeaa tietä, jonka molemmin puolin on korkeat lumivallit. Auton valot pyyhkivät tietä, mutta valokeilan ulkopuolella näkyy vain lunta ja pimeyttä. Kuljettaja on laittanut CD:n soittimeen. Kukaan ei puhu mitään, kuuluu vain täysillä oleva musiikki.

Tämä

2 x 11 totuutta

Peppone muisti meikäläistä haasteella, jossa pitää, kuinkas ollakaan, kertoa asioita itsestään. Ensin 11 vapaavalintaista faktaa ja sitten vastaukset annettuihin 11 kysymykseen.

Tästä lähtee...

1. Katson nykyään todella vähän tv:tä. Jos jotain katson, niin todennäköisesti elokuvia. Paljon enemmän aikaa vietän netissä, lukien ja kirjoittaen.

2. Pidän kävelemisestä ja voisin helposti kävellä vaikka kuinka pitkän matkan, kunhan mukana olisi hiukan evästä. Juokseminen sen sijaan on tylsää paitsi, jos se tapahtuu kartta kädessä metsässä.

3. Olen lapseton, eikä se ole oma valintani.

4. En kaveeraa exieni kanssa. Mikä on mennyttä, se on mennyttä. Vaikka suhde sinänsä olisi ollut ihan hyvä ennen lopun alkua, se loppu on poikkeuksetta ollut sitä luokkaa, että joko minä tai vastapuoli tai molemmat emme koe minkäänlaista tarvetta pitää yhteyttä.

5. Olen tarvittaessa erittäin kylmähermoinen. Pystyn järkeilemään itseni täysin rauhalliseksi tilanteessa, jossa pitää pysyä rauhallisena, vaikka normaalireaktio olisi jotain aivan muuta. Tämä on ajoittain hämännyt ihmisiä, jotka ovat sitten alkaneet kyselemään, miksen reagoi (= näytä reagoivan) esim. johonkin ikävään asiaan. No kun se ei auta mitään, eikä ongelmaa ratkaista panikoimalla.

6. Olen yleensä hyvin positiivisesti ajatteleva, mutta tietynlaiset asiat voivat äkillisesti saada minut erittäin negatiiviseksi. Viime syksy oli negatiivista aikaa. Syyt eivät ole hävinneet minnekään, mutta päätin olla keskittymättä niihin liikaa.

7. Ikävintä aikaa elämässäni on ollut murrosikä. Sinne en haluaisi takaisin mistään hinnasta.

8. Yksi parhaista jaksoista elämässäni oli varusmiespalveluksessa vietetty vuosi. Sen aikana opin äärettömän paljon erilaisia asioita, joiden osaamisesta, tietämisestä tai tiedostamisesta on ollut hyötyä jälkeenpäin. Tämän perusteella ei liene vaikea arvata, että kaikki opittu ei liity suoranaisesti sotilaskoulutukseen.

9. Onnistun säännöllisesti yllättämään ihmiset tavalla tai toisella, koska he ovat arvioineet minut väärin, ja sitten teen tai kerron jotakin, joka ei ollenkaan sovi kuvaan.

10. En ole ekstrovertti, mutta minulle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia olla satapäisen yleisön edessä puhumassa. Näin ei ole aina ollut, mutta tämä on asia, jonka voi oppia.

11. Minulla on lievä korkeanpaikankammo, joka saattaa ajoittain hidastaa vauhtia. Kohdan 5 soveltaminen tähän asiaan on vaikeaa ja vaatii vakavaa keskustelua itsen kanssa, jos asian yli on pakko päästä.

Ja sitten asiat, jotka Peppone välttämättä haluaa tietää...

1. Uskotko omaan itseesi?
Uskon. Intin jälkeen uskoin itseeni täysin ja ehdottomasti ja vailla minkäänlaisia epäilyjä, mutta sen jälkeen tilanne on hieman normalisoitunut.

2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä?
Huippupäiviä tulee mieleen muutama, mutta se ehdottomasti paras lienee päivä, jolloin sanoin tahdon.

3. Vihaatko jotain sukulaistasi erityisesti?
En voi sanoa, että vihaisin ketään, mutta yhdestä sedistäni en pidä ollenkaan. Paska tyyppi, olen havainnut sen jälkeen, kun joskus murrosikäisenä aloin huomata ja ymmärtää tiettyjä asioita.

4. Kumpi ohjaa päätöksenteossasi, järki vai rakkaus?
Järki on aina mukana, vähintään takaraivossa, mutta jos puhutaan nimenomaan rakkaudesta eikä tunteista yleensä, niin sellaisissa asioissa, joihin rakkaus jotenkin liittyy, sillä taitaa olla suurempi merkitys.

5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi saadaksesi haluamasi?
Riippuu asiasta. Jos asia on tärkeä, eikä pitkälle meneminen tarkoita muiden ihmisten tietoista ja ansaitsematonta vahingoittamista, voin tehdä aika paljonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

6. Kaunisteletko asioita blogissasi?
En mielestäni.

7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi?
Silloin tällöin, joskus useammin, joskus harvemmin. Riippuu tilanteesta. Yllättävän vaikea kysymys.

8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi, jos sinun ei tarvitsisi miettiä, mitä muut ajattelevat?
Aika paljon, mutta siitä haluan kuitenkin pitää kiinni, että Rouva B on anonyymi. En siis tunnustaisi sellaisia asioita, jotka mahdollistavat minun henkilöllisyyteni selvittämisen.

9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit?
En ole unohtanut heitä. Se, mitä minä itse olen tehnyt maanpuolustuksen eteen, on todella pientä sotaveteraaneihin verrattuna. Omat tekemiseni ovat kuitenkin auttaneet minua ymmärtämään vähän enemmän heidän kokemuksiaan, mikä entisestään lisää heidän arvostustaan.

10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi?
Ääh... Pienempiä pakkomielteitä riittää ja ne yleensä liittyvät jollakin tavalla perfektionismiin. Yleisesti ottaen liian pitkän ajan ja paljon energian käyttäminen olemattomien pikkuasioiden viilaamiseen, ehkäpä.

11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa? (Nyt on siis kyse Pepponen mahdollisesta paskapuhumisesta.)
Hyvä kysymys ;D Pepponella on vilkas mielikuvitus, mutta joskus epäilen, ettei niissä jutuissa paskan puhumista ole ehkä kuitenkaan niin paljon kuin mitä ensinäkemältä vaikuttaa. Totuuden siemen on jossain siellä seassa. Mielenkiintoinen mysteeri joka tapauksessa.

Kaikkien näiden totuuksien ja vastauksien jälkeen olen niin voipunut, etten enää jaksa keksiä omia 11 kysymystä ja 11 vastaajaa. Eli minun osaltani haasteen toteutus päättyy tähän.

Kultainen nuoruus

Nappaan Marjaanalta kysymykset, jotka hän oli ottanut Nollavaimolta, ja muistelen vanhoja. Sitä tikulla silmään ja niin edelleen, mutta kerran se vain kirpaisee.

1. Ensimmäinen paras kaveri?
Naapurin VP, pari vuotta vanhempi poika, jonka kanssa jostakin syysta olimme alle kouluikäisinä kuin paita ja peppu.

2. ...elokuvakokemus?
Oletan nähneeni elokuvia myös nuorempana, mutta ensimmäinen todella mieleen jäänyt kokemus oli kuitenkin noin kymmenen ikävuoden tienoilla. Näin videolta 80-luvun alussa Tähtien sodan, joka teki huomattavan suuren vaikutuksen. Olin aivan myyty.

3. ... ulkomaanmatka?
Hiukan alle kouluikäisenä vanhempien kanssa Tukholmassa. Matkustettiin laivalla ja vietettiin päivä kaupungilla. Muistan vanhankaupungin ja hurjan pitkät liukuportaat alas metroon.

4. ...bändikeikka/konsertti/festarikokemus?
Olin erilainen nuori, enkä harrastanut tällaista ollenkaan. Soitin pianoa ja ihailin Mozartia. Ensimmäistä kertaa konsertissa, oikein lipun ostaneena, taisin olla Pori Jazzeilla 20+ -vuotiaana. Ai niin, jos sellainen lasketaan, niin olinhan minä ollut kaupunginorkesterin konsertissa pari kertaa kouluikäisenä. Omasta aloitteestani.

5. ...ravintolailta?
En muuten harrastanut tätäkään lajia ennen kuin sitten opiskeluaikoina. Eka kerta ravintolassa oli kuitenkin penkkari-iltana. Minä ja bestikseni pysyttelimme alkoholittomalla linjalla.

6. ...suudelma? Tarkenna.
Olin noin 3-4-vuotias, kun VP (ks. kohta 1) pussasi minua poskelle. En suostunut pussaamaan takaisin. "Kunnollinen" suudelma, johon osallistuin myös itse, sai sitten odottaa viitisentoista vuotta, ja vastapuolena oli ensimmäinen poikaystäväni. Tämä historiallinen tapahtuma sattui pimeällä polulla yliopistonmäellä illalla viimeisen luennon jälkeen.

7. ...salainen rakkaus?
Ari, joka oli samalla luokalla lähes koko kouluajan. Tapasin Arin muutama vuosi sitten monen vuoden tauon jälkeen, ja täytyi todeta, että oli se edelleen aika ihana. Ja varattu, kun taas minä olin silloin vapaalla jalalla.

8. ...harrastus?
Pianonsoitto.

9. ...oma koti?
Jos jätetään soluasuminen pois laskuista, niin ensimmäinen oma huusholli, jota en jakanut kenenkään kanssa, oli yksiö Turun Ylioppilaskylässä. Ensimmäisessä itse omistetussa asun nyt. Ostimme rivitaloasunnon kaksi vuotta sitten, ja kolmantena pyöränä on vielä pitkään mukana pankki.

10. ...työpaikka?
Ensimmäinen kesätyöpaikka oli seurakunnan kesäkerhon apuohjaajana. Ensimmäinen vähän pitkäaikaisempi työ oli, kun jäin intin jälkeen vielä vuodeksi töihin sopimussotilaana kouluttamaan varusmiehiä.

11. ...lukemasi blogi?
Aivan ensimmäinen taisi olla "Hoidon tarpeessa", jonka kirjoittajan tunsin, muttemme siihen aikaan olleet enää aktiivisesti yhteydessä. Blogi kertoi hiukan päälle kolmikymppisen Annukan kaksi vuotta kestäneestä taistelusta rintasyöpää vastaan. Se oli varsinkin loppua kohden aika raastavaa luettavaa. Blogi on suljettu, mutta tekstit on julkaistu kirjana.

Että tällainen oli se kultainen nuoruus... Kultaisuudesta voi kyllä olla montaa mieltä, ja jos saisin palata nuoruuteeni, niin ajankohta ei missään tapauksessa olisi teini-ikä.

Niin, ja en sitten kuulunut seurakuntanuoriin tms., jos joku alkoi sitä epäillä ylläolevan perusteella. Olin muuten vaan vähän erilainen nuori. Ja vanhemmillani oli kaiken mahdollisen negatiivisen suhteen vilkkaampi mielikuvitus kuin minulla itselläni oli edes kiinnostusta, joten lieka oli aika kireällä. Minua nuorempi siskoni sai enemmän vapautta varmaankin sen vuoksi, että minä en ollut hölmöillyt.

Viisi omituista tapaa

Peppone on ikuisesti utelias, joten häntä on kiittäminen tästäkin vitsauksesta. Tehtävänannossa ei määritelty, pitääko omituisten tapojen olla omasta mielestäni omituisia vaiko muiden mielestä. Itsehän olen sitä mieltä, ettei minulla mitään omituisia tapoja juurikaan ole, ei ainakaan niin montaa kuin viittä, josta syystä tästä tulee sekalista.

1. Lasken kaikkea
Portaita ihan erityisesti, ja tiedän oikeastaan jo laskemattakin, kuinka monta porrasta tavallisilla kulkureiteilläni on. Sen lisäksi olen laskenut myös mm. Lahden isoimman hyppyrin ylimpään kerrokseen ja Pietarinkirkon kupolin päälle johtavat portaat (kumpaankaan ei pääse hissillä ylös asti) ajattelematta asiaa sen kummemmin. En kyllä enää muista, montako niitä oli, joten turha kysyä. Joskus tämä tapa stressaa ja pakotan itseni olemaan laskematta. Sekin stressaa.

2. En siedä leivämurusia lattialla ja pöydillä
Ja vielä tarkennuksena, että kyseessä ovat MUIDEN tekemät ja levittämät muruset. Minä itsehän en murustele ja jos niin sattuisi käymään, ne muruset eivät jää olemaan. Tämän asian suhteen olen niin neuroottinen, että minulla on aina rikkaimuri käden ulottuvilla. Aina välillä saan muut ihmiset, ne murustelijat, stressaantumaan kulkemalla heidän perässään rikkaimuri kädessä.

3. Korjaan faktat jos muut kertovat väärin
Jos joku kertoo juttua - ihan sama onko kyseessä vakavamielinen juttu vai hauskaksi tarkoitettu - ja havaitsen jutussa ilmiselvän asiavirheen, minulla on pakottava tarve korjata faktat kohdalleen. Ja mieluiten saman tien. Mieheni mukaan tämä keskeyttää jutun kertomisen ja häiritsee tunnelmaa, mutta kun minä en tykkää asiavirheistä.

4. Olen kiinnostunut lähes kaikesta
On hyvin harvoja asioita, varsinkaan uusia vastaantulevia, joista en ole kiinnostunut ollenkaan. Katselen, kuuntelen ja kyselen vielä siinä vaiheessa, kun mies on jo täysin pitkästynyt ja nääntynyt ja valmis jatkamaan matkaa. Niin, tämäkin kuuluu osastoon "miehen mielestä omituinen tapa". Voin kiinnittää kaiken huomioni niin ydinvoimalan toiminnan, perinteisen revinnäistekniikan kuin juustonvalmistuksenkin esittelyyn. Kerran olen mm. keskustellut antaumuksella kymmenen kilometrin kävelymatkan ajan jugendlamppujen ja maalaisantiikin keräilystä (kerrassaan kiehtovaa!) keräilijän kanssa, vaikka en kyseisestä aiheesta ollut ennen tiennyt mitään.  Omasta mielestäni tässä ei ole mitään omituista. Omituisia ovat ne, joita ei kiinnosta tietää.

5. Inhoan tavallisia sukkia
Kun tulen kotiin, otan yleensä lähes ensi töikseni sukat pois. En vaan voi sietää niitä ja ne tuntuvat inhottavilta jalassa. Kyseessä ovat siis aivan tavalliset nilkkasukat, joita kuitenkin on jonkinlainen pakko aika usein käyttää. Kenkien kanssa ne menettelevät, mutta pelkissä sukissa kotona oleminen - YÄK! Vuodenajasta ja lämpötilasta riippuen joko vaihdan tilalle villasukat tai olen paljain jaloin. Paljain jaloin ollessa muuten ne lattialla olevat, jonkun muun levittämät leivänmurut ovat ihan erityisen inhottavia.

Ai niin, melkein unohdin, että tätä ruttoa piti kai levittää eteenpäin. Tartuntaa tarjotaan seuraaville:
Neo
Na-ta

Puskissan perässä...

Puskissa paljasteli salaisuuksiaan, mistä sitten minullekin napsahti päähän älytön idea listata miessukupuolen edustajia, jotka saavat mielikuvituksen liikkeelle ja herpaantumattoman huomioni osakseen ilmaantuessaan valkokankaalle. Olen nähtävästi yllytyshullu tai vaihtoehtoisesti tänäänkin vain niin väsähtänyt, että järki on lakannut toimimasta ja menen vaistojen varassa.

Puskissa oli joskus listannut jopa likaisen tusinan, mutta minä tyydyn pienempään joukkoon. Tällä kertaa laatu ratkaisee, ei määrä, joten kolmen kärkeen kelpuutetaan vain ne, jotka tulevat mieleen sen kummempia pohtimatta.

Ykköstilasta kilpailevat... *rumpujen pärinää*

Daniel Craig
Viimeisimpiä Bond-leffoja voi lähestyä myös siitä näkökulmasta, että katselee Danielia. Tykkään kyllä Bondeista muutenkin - siis leffoista, en kaikista pääroolissa olleista - mutta vielä miellyttävämmäksi kokemuksen tekee tällainen silmänilo.

Colin Firth
Darcyn voisin ottaa meille päivähoitoon kiukuttelemaan, mutta Colin esiintyy edukseen myös monessa muussa roolissa. Kuvakaan ei ole välttämätön, sillä tämän miehen brittiaksentti vetoaa minuun jostakin syystä vallan mahdottomasti.

George Clooney
Paranee vanhetessaan, mutta jää kuitenkin kolmossijalle.

Totuuksia

Puskissa on ryhtynyt uteliaaksi, ja haluaa muun muassa Mrs Been paljastavan itsestään kahdeksan totuutta. Totuushan on, että tarvittaessa olen niin kiero puheissani, että tarvitaan kierosilmäinen savolainen selvittämään perimmäinen totuus. Ja sitten joku tulkitsemaan sitä savolaista.

Mutta katsotaanpa, mitä pullahtaa ilmoille, kun vähän löysätään nyörejä...

1. Olin monta vuotta valtion virkamies ja viihdyin siinä hommassa erittäin hyvin. Minusta nimittäin löytyy sisäinen byrokraatti, joka hekumoi asiakirjoja laatiessaan.

2. Tykkään tehdä töitä miesten kanssa mieluummin kuin naisten. Se on leppoisampaa eikä tarvi pingottaa. Tästäkin on monivuotinen kokemus, jota muistelen lämmöllä.

3. Parikymmentä vuotta sitten opiskelin tutkinnon alalta, jossa asiat on tapana esittää kirjallisesti ja opiskelijoiden kirjalliseen ilmaisuun kiinnitettiin huomiota. Siinä ohella opin, kuinka kirjoitetaan aa-nelosen verran tekstiä aiheesta kuin aiheesta (kunhan saan valita näkökulman).

4. Tykkään scifistä, erityisesti sellaisesta jossa seikkaillaan avaruudessa, ja näin on ollut "aina". Muistan vielä, miten olin koukussa Galacticaan kolmannella (?) luokalla ja millaisen vaikutuksen Tähtien sota teki, kun näin sen ensimmäisen kerran.

5. Näytän nuoremmalta kuin oikeasti olen, ja se hämää usein ihmisiä. Joskus nuorempana - näytin silloinkin ikäistäni nuoremmalta - aloittelevana virkamiehenä jouduin usein "esittämään henkkarini" setäihmisille, ennen kuin päästiin itse asiaan. Se ärsytti.

6. Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan kolmesti: yläasteella äikänopen tehtävänantona, aikuisena ennen inttiä, toimittamattomana versiona (Sotaromaani) intin jälkeen. Ajan kuluessa ja kokemusten karttuessa perspektiivit muuttuvat ja se tekee näistä lukukokemuksista täysin erilaisia. Tuntematon ei kuitenkaan ole suosikkikirjani, mutta hyvä analyysin kohde tai itseanalyysin väline.

7. Jostain syystä tulen yleensä erittäin hyvin toimeen ns. hankalien tai omituisten ihmisten kanssa. Lähes bestiksiäni ovat kaikenlaiset ATK-tukihemmot, joita kukaan muu ei tajua.

8. Minulla on lähes koko ikäni ollut tunne, etten sovi keskivertoihmisen sabluunaan. Siitä lähtien, kun annoin itselleni vapauden tehdä sitä, mistä itse tykkään, sen sijaan, että yritän kulkea lauman mukana, se ei ole erityisemmin vaivannut minua.

Mrs B on niin uusi näissä ympyröissä, ettei erityisempiä suosikkisuhteita ole vielä ehtinyt syntyä, ei ainakaan kahdeksaa. En siis levitä tätä vitsausta pidemmälle.

EDIT 29.1.
Neo antoi minulle tämän saman tunnustuksen. Sen kunniaksi pari lisäfaktaa:
9. Pohojalaasissa miehissä on jotain kiehtovaa. Veikkaan, että se liittyy jotenkin murteeseen. Brittienglanti antaa vähän samanlaisia viboja.
10. Huomaan, että minulle on tässä tammikuun aikana kehittynyt keskivaikea kirjoitusriippuvuus. Mikähän sen parantaisi?