Lomanalkuärsytysstressiä

Nyt sitä sitten ollaan lomalla ja pitäisi rentoutua. Aikaa neljä viikkoa. No, mikset rentoudu jo? Työt on onnistuneesti jätetty taakse. Hädin tuskin muistan, mitä minä teenkään työkseni. Työpaikan osoite saattaa olla hyvä kirjoittaa muistilapulle siltä varalta, että sekin unohtuu lomaillessa. Mutta se rentoutuminen, miten se tapahtuu? Epäilemättä siihenkin vaiheeseen päästään, mutta sitä ennen pitäisi päästä yli loman alusta.

Kävin tänään turhautumassa kaupassa. Korjaan, kaupoissa. Ostoslistalla ei ollut kuin pari hassua t-paitaa, ihan perusmalli haussa, mutta löytyykö sellaista mistään? No ei todellakaan. Ei ainakaan sopivan väristä tai sellaisesta materiaalista tehtyä, josta ei näy läpi. En ymmärrä, miksi nykyään t-paidat tehdään neuloksesta, joka on niin ohutta, että siitä ihan oikeasti näkyy läpi. Asiaa ei auta se, jos paita on myös mallia makkarankuori, jolloin siitä näkyy vielä paremmin läpi. Totesin, että suuremman koon ottaminen ei auta. Paidan pituus kasvaa, mutta makkarankuorimaisuus säilyy. Totta kai olisi mahdollisuus myös valita malli lepattaajokasuuntaan, mutta niistäkään en erityisemmin pidä. 

Olen nimittäin tullut viime vuosina siihen lopputulokseen, että vartalonmallilleni sopii parhaiten sellainen melkein tyköistuva paita, joka paljastaa, että minulla on myös vyötärö siinä rinnuksen ja takapuolen välimaastossa. Lepatuspaita, joka asettuu roikkumaan edellämainittujen ulokkeiden varaan, saa aikaan laskettuaikatuotapikaa-efektin. 

Ai missäkö kävin turhautumassa? Ruotsalaisketjuissa tietenkin, missä muuallakaan, kun muuta ei oikeastaan ole tarjolla ellei lähde kauemmas. Lähistön tätivaatekaupat, joista tietenkin teoriassa saattaisi löytyä jotain, ovat niin tätimäisiä, etten tohdi niihin astua vielä muutamaan vuoteen. Jonkinlaisen kompromissiratkaisun sentään löysin, ja sillä sitten mennään. Tosin huomenissa tehdään vielä löytöretki vaatekaappiin siltä varalta, että sen uumeniin olisi kadonnut jokin jo unohdettu vaate. 

Toinen turhautuminen saatiin aikaan sanailulla miehen kanssa. Lomalle pitäisi lähteä tuota pikaa ja kun aurinkoisesta etelän maasta on kysymys, niin ajattelin varustautua kunnollisella aurinkovoiteella. Itselle suojakerroin 30, vähempi ei todellakaan riitä, toivottavasti edes tämä. Mies arvelee selviävänsä ilman mitään (hah!), mutta bonuslapselle tarvitaan kyllä voiteet pintaan, ettei häntä tarvitse palauttaa äidilleen keitetyn ravun värisenä. 

Säätiedotusta luettuaan - odotettavissa on noin 25 astetta sekä leppoisaa merituulta - mies teki nerokkaan päätelmän, että lapselle riittää sama suojakerroin kuin kotirannoillakin, koska "eihän siellä ole edes kuumaa". Jep, näinhän se menee... Mies on ollut etelänlomalla ennenkin, jos tuli jotain muuta mieleen tuosta kommentista. Ei auttanut järkipuhe siitä, miten auringon UV-indeksi on etelän mailla suurempi kuin täällä pohjoisessa, eikä siihen vaikuta ilman lämpötila. 

Niin, mitähän minä nyt sitten tämän asian tiimoilta tekisin? Vai tekisinkö mitään? Voisin tietenkin vielä kertoa faktat ja vedota luotettaviin lähteisiin ja sitten sanoutua irti kaikesta vastuusta, jos mies päättää, että hänen perillisensä ei mitään isompia suojakertoimia tarvitse. En ymmärrä, miksi jotkut yksinkertaiset asiat eivät vain mahdu miehen päähän, jos viesti tulee minulta ja asia koskee bonuslasta.