Olin viikonlopun pääkaupungin vilskeessä hurvittelemassa, niin kuin keski-ikäistyvä rouvashenkilö hurvittelee. Ja kyllä se rentoutti! Olihan minulla ihan agendakin toteutettavana, joten aivan tuuliajolla ei sentään oltu.
Piti ensinnäkin tavata ihmisiä, joita nykyään näen aivan liian harvoin. Juorujen päivittäminen nokikkain on paljon, paljon antoisampaa kuin vaikka sähköpostilla. Ja erityisen antoisaa on tehdä se aurinkoisella terassilla trendikkäiden ihmisten keskellä istuen kuvitellen itse olevansa trendikkäämpi kuin onkaan. Miten minulla nykyään normaalisti onkin niin epätrendikäs olo??
Olin jo ennakkoon päättänyt käydä Kakkugalleriassa, jossa söin suurella nautinnolla ylläolevan kakunpalan. Se ei ollut se lankeemus, koska olin tosiaan suunnitellut näin tekeväni. Eikä sitä tee lankeemukseksi sekään, että olen edelleen kromin avustuksella suklaakatkolla, koska se katko koskee nimenomaan suklaata, ei muuta makeaa. Eikä tuossa kakussa ollut hiventäkään suklaata, joten selvisin puhtain paperein.
Agendaan kuului myös kaupoissa kiertelyä ja sillä kohtaa se lankeemus sitten tapahtui. Ei niin, että olisin sortunut ystävättären villitsemäksi ja sen seurauksena palannut kotiin kädet täynnä ostoskasseja, vaan poikkesin ihan itse, ehdoin tahdoin ja vaarat tiedostaen Marimekkoon. Ihan vain katsomaan, mitä siellä on. Höh, onko sieltä koskaan päästy ulos ilman unikkokuvioista muovikassia tai ainakin jotain takaraivoon kaihertamaan jäänyttä juttua? No ei! Eikä päästy tälläkään kertaa.
Olin aivan tuskissani kohdattuani laukun, joka suorastaan rukoili pääsyä mukanani kotiin. Yritin lähteä pois, mutta se huusi perääni, ja jouduin palaamaan takaisin. Selitin sille, että en voi ostaa sitä ja pankkikorttikin rasittuu ihan liikaa, jos sitä joutuu Marimekon kassalla vinguttamaan. Mutta mikään ei auttanut, ja lopulta jouduin myöntämään, että kai minun sitten on kerran kesässä suotava itselleni uusi laukku. Mutta vain sen kerran. Ja niin Marimekko-laukkukokoelmani sai uuden jäsenen.
Marimekon kassahenkilö muuten teititteli minua, ja se kieltämättä lisäsi sitä keski-ikäistyvän rouvashenkilön tunnetta. Jatkoin matkaa unikkokassi heiluen ja Marimekko-laukkukokoelman vanhempi jäsen kainalossa Nansoon, jossa teitittely jatkui. Hyvä sentään, etteivät rouvaksi puhutelleet. Sieltä kykenin sentään selviytymään ulos ilman repsahduksia, vaikka se jonkin verran henkistä itseään sormille läpsimistä vaatikin.
Te naiset olette kyllä joltain toiselta planeetalta..toki positiivisella tavalla mutta silti, te saatte orgastisia kokemuksia käsilaukustakin. Onneksi me miehet olemme tahdoltamme raudanlujia emmekä näin sorru kiusauksiin, vaan keskitymme vain ja ainoastaan pesueen hyväksi tehtäviin ostoksiin! ;D
VastaaPoistaEn muuten malta odottaa koska puet sen Luostarissa mainostamasi haarniskan päällesi sillä arvaas kuka on perseen takana kuumailmapuhaltimen kanssa.... alusvaatteethan ovat pannassa.. ;D <3
Minä voin kyllä saada orgastisen kokemuksen kiintoavainsarjastakin, joka aivan väkisin hyppää ostoskoriin rautakaupassa. On koettu! ;D
PoistaNiin, ja niistä miesten "koko pesuetta hyödyttävistä ostoksista" voisi kyllä sanoa muutaman harkitun arvion, jotka perustuvat erinäisiin näkemiini autotalleihin tai vastaaviin tiloihin, jotka pursuavat kaikenlaista "tuikitarpeellista" härväkettä, joita käytetään kerran vuosikymmenessä, ehkä.
Rakkauden kohteekseni noussut laukku sen sijaan tulee olemaan ahkerassa käytössä, ja saattaapa sen kuljetettavaksi eksyä myös pesueen omaisuutta.
:D Mä niin arvasin tämän! Odotin kyllä pidempää vuodatusta rakkaalta tulisielulta mutta ihmeen helpolla pääsin. Sä olet kyllä hyvä tapaus <3
PoistaEnkö muka ole oikeassa? :D :D
PoistaNo joo...tietyllä tapaa.. :D
PoistaEt sitten voi täysin myöntää... :D
PoistaMarimekko, jees. Sieltä en minäkään ole vielä päässyt ulos ilman sitä unikkokuvioista muovikassia. Nykyisin on ollut pakko harventaa käyntejä siellä, koska se pieni ääni, joka laukusta, T-paidasta tms lähtee, vonkaa niin kauan, että ostamatta ei pääse vaikka siihen menisi viimeiset suolarahat.
VastaaPoistaJa minullakin on Marimekon laukkukokoelma. Ne ovat niin kestäviä, että vanhin, mikä on se suuri olkalaukku, tiedät varmaan, on nykyisin miehelle kalastuslaukkuna, jossa hän pitää perhoja laatikoissaan. Tilava ja vain hieman tummansinisestä väristään haalistunut. Iältään n 20 vuotta.
Reputusmyyntejä odotellessa;)))
Minullakin on sellainen suuri olkalaukku, punainen, ja sekin aikoinaan huuteli perääni kaupassa, enkä voinut jättää sitä sinne.
PoistaMutta joskus Marimekosta on parasta pysyä kaukana ihan varmuuden vuoksi. :P
Pitäisi pysyä kaukana. Onneksi se täällä melkein maaseudulla on aika helppoa. Mutta sitten ne taas elokuussa muistaakseni ilmoittavat lehdessä reputusmyynneistä. Silloin pääkoppa keksi 95 muuta syytä matkata Tampereelle;)
PoistaEi meilläkään tässä ihan lähellä ole Marimekkoa, mutta silloin kun sellainen sattuu kohdalle, sinne on vaikea olla poikkeamatta.
PoistaKyllä se silloin pitää ottaa mukaan, kun kutsuhuuto alkaa kuulumaan :) Muuten se soi loputtomiin päässä :D
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa! Eihän sitä kaikua kestäisi kukaan tulematta hulluksi. :D
PoistaVoi, Kakkugalleria tuli tutuksi maaliskuussa lapsen 1. syntymäpäiväkakkuja tilatessa. Aivan mielettömän hyvät ne pari kakkua mitä tilattiin. Mielestäni on joku noutopöytä niille kakuille, jossa voi syödä niin paljon kuin vatsa tai haima sietää jollain rahasummalla. En niin paljon makeasta välitä, mutta jännittävää, että sellaisiakin on ja tietty miksei olisi.
VastaaPoistaKuuluuko sinun blogissa hiiren osoitin olla lyijykynä, vai onko mulla joku asetus väärin?
Kakkugalleriassa on tosiaan sellaiset tarjoomukset, että vesi tulee kielelle niitä tarkastellessa. Tyydyin kuitenkin yhteen kakunpalaa, se kakkubuffet olisi saattanut olla jo vähän liikaa...
PoistaAsetuksesi ovat kunnossa, osoittimen kuuluu olla lyijykynä. :)