Ahkera

Mää en ol mikkää ahkera. Joku voi luul, et mää ole, mut se o vaa silmälumet. Oikeesti mää ole tavallise laiska ihmine. Mialuite mää en tekis mittää, enkä ainaka mittää hyäryllist. Ninko semmost, mikä yleise käsitykse mukkaa o hyäryllist. Se mikä sit o minu omast miälestäni hyäryllist, onki iha toine juttu.

Mää ole kyl kamala ahkera sillo, ko mää saa tehr jottai kivvaa. Mää voi vaik istuu konneel koko päivä ja lukkee toiste ihmise plokei ja vaik viäl kirjottaa ommaani. Siin hommas mää ole ahkera, mut jos joltai muult kysytää, ni se sannoo, et mää ole laiska ko mää vaa istu pöyrä viäres enkä tee yhtää mittää.

Iha erityisesti minnuu ruppee laiskottammaa töis, ko tarttis tehr jottai oikeit töit. Mää koita siirtää niit etteempäi, ettei niit vaa tarttis tehr tännää. Ainakaa kaikkii. Se johtuu kyl oikeesti siit, et mun tyäni o hiuka tylsä ja minnuu ruppee pitkästyttämää, ko ain tarttis tehr niit samoi tylsii töit. Et ei se ny iha pelkästää mu laiskuurestani johru. Mut sit sammaa aikaa, ko mää koita ol tekemät liia paljo niit tylsii töit, ni mää koita kans näyttää ahkeralt sillai, et kaikki luulee, et mää paina töit koko aja.

Älkää ny silti kumminkaa luulko, etten mää saa töitäni tehryks. Kyl mää ain kaikki tyät tee ja viäl määräaikaa mennes. Toisaalt ko sanotaa, et "aika hoitaa", ni mää ole huamannu, et se o iha totta. Semmoste asioitte kans o joskus parempi orottaa, joist ei oikei tiär, et mitä niil pitäs tehr, tai jos ne tuntuu kamala vaivalloisilt. Ussei siihe o semmone syy, et joku, joka ei ittekää tiär, mitä niil asioil pitäs tehr, o iha varmuure vuaks keksinyt, et niil tarttis tehr kauheesti jottai, ja antanu homma sit jonku toise tehtäväks. Sit ko hiuka orottaa eikä pir mittää turhaa kiiret, ni yhten päivän huamaaki, ettei sil ennää tartte tehr yhtää mittää. Aika o hoitanu semmose onkelma, joka ei itte asias mikkää onkelma ollukkaa.

Mää muista ko mu isovanhemmil oli semmone ajatus, et koko aja pittää tehr jottai hyäryllist ja ol ahkera. Ne ko meni vaik kesämökil, ni ei ne siäl mittää levänny. Siäl tehtii koko aja töit. Pilkottii klapei seuraava kymmene vuare tarpeiks tai haravoitii kävyt ja neulaset pois mettäst. Mää ole kyl iha eri sukupolvee. Ei mun tartte koko aikaa tehr jottai, eikä mul siit tul huano omatunto. Kyl mää silti itte asias tykkää ko o vähä jottai tekemist, ko muute mul tullee aika pitkäks, mut se minu tekemiseni ei tartte ol mittää erityise hyäryllist.

Mut sit ko minul o jottai semmost tekemist, ko kiinnostaa minnuu, ni sit mää kyl ole ahkera. Se voi ol iha jottai oikeit töitäki, et kyl mää niitäki sillo iha miälelläni teen. Täs hommas avainsana o motivaatio eli se, et mää tunne, et mää itteki saa jottai hyätyy tai illoo tai vaik tyyrytyst siit tekemisest.