Kuu

Tämä on jatkokertomuksen osa 9.
***
Suntion kutsumat poliisit haastattelivat kirkosta löytynyttä naista, joka tuntui olevan epävarma siitä, mitä oli tapahtunut. Hän muisti ajaneensa autoa ja tulleensa huonovointiseksi. Sitä, miten hän oli päätynyt nukkumaan kirkon penkille ilmeisesti useammaksi tunniksi, hän ei muistanut. Nimekseen nainen sanoi Menna, mutta sukunimeä poliisit eivät onnistuneet saamaan selville.

Matkalla sairaalaan päivystykseen Menna katseli taivaalla näkyvää kuuta. Tihkusade oli loppunut ja pilvet olivat lähes kadonneet. Kuu oli kalpea ja pyöreä, ja tuntui seuraavan autoa, ja Mennasta tuntui, että se yritti puhua hänelle. Hän ei vain kuullut, mitä se halusi sanoa. Kun kuu katosi näkyvistä, Mennasta tuntui, että hän vajosi takaisin pimeään, josta kuu oli hetkeksi vetänyt hänet ylös.

Toinen poliiseista oli  ilmoittanut poliisikeskukseen heidän vievän kirkosta löytynyttä, sekavaa naista sairaalaan tutkittavaksi. Ei henkilöpapereita eikä kännykkää. Etunimi Menna, ei ole pystynyt kertomaan sukunimeään. Ikä arviolta 35-40 vuotta. Tummat, lyhyet hiukset. Ruskeat silmät. Keskimittainen ja hoikka. Siistit, säänmukaiset vaatteet. Keskus kirjasi tiedot.

Muutaman minuutin kuluttua, poliisiauton saapuessa sairaalan pihaan, keskus otti yhteyttä. Aiemmin päivällä tapahtuneeseen onnettomuuteen ja mahdolliseen ajoneuvon anastukseen liittyen etsittiin 37-vuotiasta Menna Jokelaa, josta viimeinen havainto oli Helsinki-Vantaalla hieman ennen puolta päivää. Häntä ei tässä vaiheessa epäilty rikkomuksesta vaan haluttiin kuulla todistajana.

- Taisi sitten selvitä tämän rouvan henkilöllisyys, totesi keskuksen kanssa puhunut poliisi.
- Ainakin tuntomerkit sopivat hyvin, vastasi hänen työparinsa, joka istui kuljettajan paikalla.
- Varmuus taidetaan kuitenkin saada vasta, kun on otettu yhteyttä omaisiin. Meinaan kun ei tämä taida itse pystyä tässä tilassa vahvistamaan asiaa.

Poliisien sairaalaan tuoma nainen, joka edelleen valitti huimausta ja eikä näyttänyt pystyvän kohdistamaan katsettaan, vietiin saman tien tutkittavaksi. Pikahuumetestin mukaan nainen ei ollut huumeiden vaikutuksen alainen eikä verestä löytynyt myöskään alkoholia, joten hänet otettiin osastolle tarkkailtavaksi.

Menna näki sumuverhon läpi, miten hoitajat riisuivat vaatteet passiivisesti käskyjä tottelevalta naiselta ja pukivat hänet sairaalan vaaleanpunaiseen yöpukuun. Nainen näytti jotenkin tutulta. Kun nainen asettui makaamaan sänkyyn, Menna tunsi huimauksen aallon, joka heitti hänet sumuverhon läpi hänen näkemänsä naisen tilalle sänkyyn.