Kirkko

Tämä on jatkokertomuksen osa 8.
***
Lasse otti edelleen soivan puhelimen käteensä. Soittaja oli sama poliisi kuin aikaisemminkin.

- Meillä on nyt uusia tietoja, jotka ovat sen laatuisia, että ajattelin olevan parasta soittaa saman tien.

Lassea kylmäsi. Mikä muu voisi olla noin kiireellistä kuin että Mennan asiat olivat todella huonosti. Hän ei osannut sanoa mitään, odotti vain, että poliisi jatkaisi puhumista.

- Niin... Tämä Menna Jokela. Väestörekisteristä löytyi kaksi sen nimistä henkilöä. Toinen asuu Pohjois-Suomessa, joten oletan että teidän naisystävänne on tämä Pusulassa asuva. Pitääkö tämä paikkansa?
- Kyllä, Menna asuu Pusulassa. Ettekö siis ole vielä ottaneet yhteyttä hänen perheeseensä? Lasse kysyi.
- Emme ole pystyneet varmistamaan henkilöllisyyttä riittävällä varmuudella, poliisi vastasi. - Voitteko myös vahvistaa, että tämä mainittu naisystävänne on 37-vuotias?
- Sekin pitää paikkansa, Lasse vastasi alkaen epäillä, että asiassa oli jotakin, jota poliisi ei kertonut hänelle. - Mennalla oli synttärit pari viikkoa sitten.
- Aivan, aivan... poliisi myönteli. - Näiden tietojen valossa näyttää nyt siltä, että nainen, joka ajoi autoanne sen joutuessa onnettomuuteen, ei olekaan Menna Jokela. Tämä onnettomuuspaikalta sairaalaan viety nainen on selvästi nuorempi kuin 37-vuotias. Arvioisin, että noin parikymppisestä henkilöstä on kyse.

Lassesta tuntui, että hän ei ymmärtänyt mitään. Menna joutui onnettomuuteen, mutta se ei ollutkaan Menna, vaan joku muu. Varmasti joku muu. Menna näytti sen ikäiseltä kuin oikeasti olikin. Ei häntä voinut erehtyä luulemaan parikymppiseksi.

- Niin, minun pitää nyt vielä kysyä paria asiaa, jatkoi poliisi. - Onko teillä tietoa, mitä suunnitelmia Mennalla oli täksi päiväksi? Tai olisiko hän voinut lainata autoa eteenpäin jollekin ystävälleen?

Lasse kertoi, mitä Menna oli suunnitellut tekevänsä vietyään hänet lentokentälle. Menna ei ollut maininnut aikovansa tavata ketään ystäväänsä, eikä se, että hän olisi antanut auton jonkun muun käyttöön, varsinkaan kysymättä Lasselta, tuntunut todennäköiseltä. Menna oli vastuuntuntoinen, sellaisen kuvan Lasse oli hänestä saanut.

- Tässä on tietenkin myös sellainen mahdollisuus, että auto on varastettu, totesi poliisi kuunneltuaan Lassen kertomuksen. - Milloin muuten olette ollut viimeksi yhteydessä Mennaan?

Lasse kertoi Mennan viestistä ja yrityksistään soittaa hänelle sen saatuaan. Mennasta ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt viestin nähtävästi Lassen ollessa lentokoneessa kännykkä suljettuna. Poliisi toisti vielä lupauksensa olla yhteydessä seuraavana päivänä, ja pyysi Lassea ilmoittamaan pikimmiten, mikäli kuulisi jotain Mennasta.

Puhelun loputtua Lasse valitsi Mennan numeron. Puhelin ei hälyttänyt ollenkaan, vaan puhelu ohjautui suoraan vastaajaan, jonne Lasse jätti viestin. Menna, missä sinä oikein olet? Mitä on tapahtunut? Soita minulle, jos saat tämän viestin.

- -
Suntio katseli naista, jonka hän oli löytänyt nukkumasta kirkon penkistä. Nainen näytti edelleen sekavalta, vaikka oli ollut hereillä jo puolisen tuntia. Hänen silmänsä olivat punaiset, ja suntio arveli tunnistavansa heikon oksennuksen lemun. Nainen oli valittanut huimausta noustuaan istumaan suntion herätettyä hänet.

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun joku humalainen tai huumetokkurassa oleva on kävellyt sisään, suntio ajatteli. Minkäs sille mahtaa, kun ovi on päätetty tiekirkon nimissä pitää auki kaikelle kansalle tulla ja mennä mielensä mukaan. Eihän yksi opas ehdi millään pitää silmällä kaikkea, jos kirkkoon sattuu useampi vieras kerrallaan.

Mitä tällekin naiselle nyt pitäisi tehdä? Poliisi vai ambulanssi vai taksiko pitäisi tilata? Vaatteet ovat siistit, mutta muuten ei kaikki näytä olevan aivan kohdallaan. Ei näytä olevan laukkua mukana, eikä nainen löytänyt taskuistaankaan mitään, kun niitä kaiveli. Ei kännykkää, ei rahapussia, ei edes avaimia. Ehkä olisi varminta soittaa poliisit paikalle.