Tänään luetaan, ei kirjoiteta

Töissä on kiirettä niin, että parina viime päivänä on pitänyt jäädä oikein ylitöihin. Aivotoiminta kotiin tullessa on ollut niin taantunutta, että tarina päivässä on jäänyt kirjoittamatta. Mennan ja Lasse kohtalosta huolestuneille kuitenkin tiedoksi ja lohdutukseksi, että se tarina saa kyllä jatkoa vielä tämän viikon aikana, kunhan tästä vähän piristyn.

Vaikka kirjoittaminen on jäissä, koska mielikuvitus ei lennä väsyneenä, lukeminen sentään onnistuu. Käsissä on tällä hetkellä Khaled Hosseinin kirja Ja vuoret kaikuivat, jota on vaikea laskea käsistä. En ole aikaisemmin lukenut Hosseinin kirjoja. Joskus yritin katsella Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjasta tehtyä elokuvaa, mutten päässyt alkuminuutteja pidemmälle, ja ehkä sen takia en ole tullut tarttuneeksi kirjoihinkaan. Mutta nyt, kun satuin saamaan Ja vuoret kaikuivat käteeni tekemättä itse mitään asian hyväksi, luulen, että minun pitää lukea muutkin Hosseinin kirjat.

Tarina on rakennettu yhdeksän kertojan varaan, jotka kukin tuovat mukaan oman näkökulmansa ja elämänkohtalonsa. Kertomukset kietoutuvat yhteen, yhden perheen ympärille. Keskushenkilönä on tytär, joka joutuu eroon perheestään jo varhaislapsuudessaan.

Tarinat alkavat 1940-luvulta ja ulottuvat nykypäivään. Maantieteelliset lonkerot versovat Afganistanista Pariisiin ja Kaliforniaan. En voi sanoa entuudestaan tietäneeni juuri mitään Afganistanin historiasta 1980-lukua varhaisemmalta ajalta, joten siinäkin mielessä aikaisempiin vuosikymmeniin ulottuvat kertojien muistelut avaavat täysin uusia näkökulmia maahan ja aikakauteen, jossa ei ollut sotaa, kaaosta ja talibaneja.

Sen sijaan eriarvoisuus, rikkaiden ja köyhien vastakkainasettelu ja ihmisten pyrkimys selviytyä ovat vuosikymmenestä riippumattomia.

Suosittelen kirjaa!