Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän joulu jaksaa innostaa. Kaikki se stressivouhotus ja materialismi, joka jouluun liittyy, ei oikeasti voisi vähemmän kiinnostaa, mutta sosiaalinen paine (!) pakottaa (?) osallistumaan ainakin jossain määrin. No ok, kyllä minä suvun lapsille joululahjansa suon - tosin joidenkin kohdalla hieman ihmetellen nostan kulmakarvaani sen tavaravuoren nähdessäni - mutta pakollisten (?) lahjusten keksiminen aikuisille on vihonviimeistä hommaa.
Ja sitten vielä ne itselle ojennettavat paketit. Naidun suvun puolelta tulevia odotan yleensä kauhun ja epätoivon sekaisella jännityksellä, koska sieltä ei pääsääntöisesti tule mitään muuta kuin krääsää, jolla ei ole mitään virkaa. Oma suku onneksi tuntee minut ja mieltymykseni ja osaa jopa kysyä, jos epäilee. Tästä ei nyt pidä tehdä väärää johtopäätöstä, että olisin nirso nirppanokka, jolle ei mikään kelpaa. Tilanne nyt vain sattuu olemaan niin, että tällaiselle nelikymppiselle on kertynyt esimerkiksi kaikenlaisia taloustavaroita varsin edustava skaala ja huushollin koriste-esinekiintiökin on tullut täyteen jo vuosia sitten.
Nykyään unelmoin joulupyhien vietosta stressittömästi palmujen katveessa tai jossain vastaavassa paikassa. Odotan innolla sitä joidenkin vuosien kuluttua koittavaa aikaa, jolloin esiteini on niin vanha, että rakas aviomieheni kykenee harkitsemaan ajatusta joulusta hieman nykyistä kauempana perillisestään, tai vaihtoehtoisesti, että esiteinin äiti kykenee luovuttamaan hänet meidän matkaamme jouluksi ilman, että siitä vääjäämättä seuraa maailmanloppu. Ensin mainittu vaihtoehto todennäköisesti toteutuu ennen pitkää, toinen ei välttämättä koskaan.
Projekti jatkuu vielä hetken aikaa, joten en lupaa blogin aktivoituvan aivan vielä. Samasta syystä myös blogien lukeminen on pääsääntöisesti tauolla. Koska joulu meni jo, tässä vaiheessa vuotta lienee sopivinta toivotella hyvää ja onnellista uutta vuotta.