Pahuus

Tämä on jatkokertomuksen osa 6.
***
Lassen kännykkä soi. Numero oli outo. Menna ei ollut soittanut, eikä Lassellakaan ollut ollut aikaa yrittää uudelleen muutamaan tuntiin. Tämäkin oli varmaan lehtimyyjä. Vastaisiko vai ei? Ei jaksa, ei nyt. Lasse laski puhelimen hotellihuoneen pöydälle ja alkoi riisua vaatteitaan. Suihku ja vaatteiden vaihto ennen kuin piti lähteä asiakkaan tarjoamalle päivälliselle.

Vesi valui pitkin Lassen vartaloa. Hän tunsi, miten se lämmitti, sai veren kiertämään varpaissa. Kokoustilassa oli ollut kylmä. Oli tehnyt mieli pukea takki päälle, mutta se olisi varmaan näyttänyt mielenosoitukselta olosuhteita vastaan. Kun neuvoteltiin sopimuksesta, piti olla diplomaattinen, ei saanut antaa negatiivista kuvaa itsestään ja sen myötä työnantajasta.

Puhelin soi, kun Lasse oli juuri tullut suihkusta. Hän kuivasi itseään pikaisesti ja kietaisi pyyhkeen ympärilleen ennen kuin meni kännykän luo. Taas sama numero. Ei tästä soittajasta ilmeisesti pääse eroon muuten kuin vastaamalla. Lasse hämmästyi, kun soittaja esitteli itsensä poliisiksi.

- Puhunko nyt Lasse Marttisen kanssa? kysyi soittaja.
- Kyllä...
- Asia koskee autoa, Ford Focusta, jonka rekisterinumero on ATT-425. Ajoneuvorekisterin mukaan olette auton omistaja. Pitäähän tämä paikkansa?
- Kyllä, se on minun autoni, Lasse vahvisti ihmetellen, mistä nyt oikein oli kyse.
- Tämä kyseinen auto oli tänään osallisena onnettomuudessa. Osaatteko sanoa, kuka autoa ajoi?

Lasse oli entistä enemmän ymmällään. Oliko Menna ajanut jonkun päälle ja paennut onnettomuuspaikalta? Ei kyllä kuulostanut Mennan tapaiselta, mutta toisaalta mistä sitä koskaan tietää, miten joku reagoi paniikissa. Eikä hän loppujen lopuksi tuntenut Mennaa vielä niin perinpohjin.

- Tuota... Auto on tällä hetkellä lainassa naisystävälläni. Menna Jokela on hänen nimensä. Mitä oikein on tapahtunut?
- Minulla on nyt valitettavasti ikäviä uutisia kerrottavana, aloitti poliisi. - Auto törmäsi tukkirekkaan ja romuttui aika pahasti. Kuljettaja on viety sairaalaan. Minulla ei ole hänen tilastaan vielä tarkempaa tietoa, mutta hän ei ollut tajuissaan, kun hänet irrotettiin autosta. Hänen henkilöllisyystodistuksensa ja muut henkilökohtaiset esineet ovat ilmeisesti edelleen autossa niin, ettemme ole päässeet niihin vielä käsiksi, joten jouduin nyt valitettavasti selvittämään hänen henkilöllisyyttään soittamalla teille, auton omistajalle.

Lasse istui sängyn laidalle eikä tiennyt mitä sanoa. Ei tämä voinut olla totta, ei tällaista voinut tapahtua. Ei hänelle. Ei Mennalle. Etiäinen. Helvetin etiäinen. Se oli kaiken pahan alku ja juuri, onnettomuuden aiheuttaja. Etiäinen oli silkkaa pahuutta, mustaa, pimeää pahuutta.

- Minulla olisi vielä pari kysymystä, jatkoi poliisi. - Ymmärsinkö oikein, että te ette ole Menna Jokelan puoliso ja siten lähin omainen?
- Me vain seurustelemme, Lasse joutui pakottamaan itsensä keskittymään puheluun. - Emme asu yhdessä. Lähin omainen on varmaan hänen äitinsä tai isänsä. En ole kyllä koskaan tavannut heitä eikä minulla ole yhteystietoja tai mitään.
- Teidän ei tarvitse huolehtia lähiomaisten tavoittamisesta. Me hoidamme kyllä sen asian. Olemme myös teihin yhteydessä huomenna. Oikeastaan olisi parasta jos voisitte tulla käymään poliisiasemalla, niin saisimme tehtyä vähän paperitöitä.
- Olen työmatkalla Kuusamossa ja tarkoitus oli palata huomenna. Lentoni lähtee täältä puoli kymmeneltä. Vai pitäisikö minun katsoa, jos pääsen nopeammin junalla Oulusta?
- Ei tässä meidän puoleltamme ole sellainen kiire. Voitte hyvin lentää, niin kuin oli tarkoitus. Olen teihin yhteydessä huomisaamuna.

Lasse istui puhelun jälkeen typertyneenä sängyn laidalla, vain pyyhe lanteillaan. Mitä hänen pitäisi tehdä? Kello oli jo niin paljon, että yöjunaan Oulusta hän tuskin enää ehtisi. Ilmeisesti oli pakko odottaa huomiseen.

Puhelin soi taas. Työkaveri, jonka kanssa Lasse oli matkalla, oli valmis lähtemään hotellin baariin odottamaan, että isännät tulisivat sovitusti noutamaan heidät päivälliselle. Lasse selosti tilanteen lyhyesti. Hän jättäisi tämän illan väliin. Hän ei nyt pystynyt olemaan sosiaalinen. Mielessä oli liikaa ikäviä asioita.