Etikka

Tämä on jatkokertomuksen osa 10.
***
Lasse otti lentokentältä taksin. Matkalle poliisiasemalle tuli kyllä hintaa, mutta hän ei jaksanut lähteä köröttelemään bussilla, jota olisi myös pitänyt vaihtaa varmaan pariinkin kertaan, eikä hän ollut varma, millä bussilla sinne olisi päässyt. Mitä pikemmin asiat saisi hoidettua, sen parempi. Ja poliisiaseman jälkeen seuraava osoite olisi vakuutusyhtiö. Kun Lasse arvioi tilannetta, häntä alkoi epäilyttää, suostuisiko vakuutusyhtiö korvaamaan mitään autosta, joka oli annettu lainaksi, sitten varastettu ja lopulta romuttunut kolarissa tukkirekan kanssa.

Jos hän ei olisi lainannut autoa Mennalle, kaikki olisi hyvin. Ja ne Mennan etiäiset, jotka olivat saaneet hänetkin huolestumaan, kun hän näki Mennan kauhun. Ei olisi pitänyt kuunnella Mennaa. Tai oikeastaan olisi ollut parempi, jos Menna olisi pitänyt näkynsä omana tietonaan. Kuka järkevä ihminen nykyään johonkin etiäisiin uskoo? Täyttä hölynpölyä.

Mennan kohtalo painoi kuitenkin myös Lassen mieltä. Mennasta ei ollut edelleenkään kuulunut mitään, ja kun Lasse oli vielä aamulla soittanut Mennan numeroon, puhelu oli mennyt taas suoraan vastaajaan. Jotakin oli tapahtunut, mutta Lasse ei osannut kuvitella mitä. Kaikki tuntui juuri nyt niin sekavalta.

Poliisiasemalla Lasse ohjattiin odotustilaan, kun hän oli selittänyt asiansa. Väkeä kulki edestakaisin ja aikaa kului. Eilisillan puhelujen jälkeen Lasse oli kuitenkin päättänyt lähteä hotellihuoneestaan baariin. Häntä oli ahdistanut istua yksin, ja hotellin baari oli tuntunut hyvältä ajatukselta. Siellä olikin ollut jonkin verran ihmisiä, mutta Lasse oli päätynyt istumaan yksin baaritiskillä tilaten viskin toisensa perään. Viskillä oli sellainen ominaisuus, että sen paha maku katosi, kun sitä joi tarpeeksi.

Tänään viskinjuominen tuntui kuitenkin huonolta idealta, kun päätä särki ja ohi kulkevien ihmisten haju sai hänet voimaan pahoin. Lassen viereen istui viisissäkymmenissä olevaa mies, jonka vaatteista lähti tympeä lian ja hien haju, johon sekoittui myös etikkaa. Lasse muisti, miten äiti oli hänen lapsuudessaan liottanut isän työpaitoja etikkavedessä ennen pesua. Oli kuin tämä mies olisi tehnyt saman mutta unohtanut sitten pestä liotetun vaatteen.

Lasse nousi seisomaan ja otti muutaman askeleen kuin jaloitellakseen ja istuutui sitten kauemmas etikkapaitaisesta miehestä. Hän oli juuri ottanut kännykän käteensä kun kuuli nimeään kutsuttavan.

Poliisi, jonka huoneeseen Lasse ohjattiin, oli saman, jonka kanssa hän oli puhunut puhelimessa. Mies katsahti häntä tutkivasti, kun Lasse ojensi kätensä tervehtiäkseen.

- Teitä kuullaan nyt ensisijaisesti asianomistajana ajoneuvon luvattoman käyttöönoton epäilyssä, poliisi aloitti. - Lisäksi minulla on muutama kysymys Menna Jokelaan liittyen. Menna on löytynyt, mutta häntä ei ole hänen tämänhetkisen terveydentilansa takia voitu vielä kuulla.
- Tämänhetkisen terveydentilansa... Lasse ei oikein ymmärtänyt kuulemaansa. - Onko Menna loukkaantunut?
- Niin... Hän vaikuttaa olevan fyysisesti kunnossa mutta on sairaalassa tarkkailtavana. En valitettavasti voi antaa tarkempia tietoja, joten lienee parasta, että puhutte vaikkapa hänen vanhempiensa kanssa, jotka lienevät jo käyneet sairaalassa Mennan luona. He pyysivät minua antamaan tämän puhelinnumeron teille.

Poliisi ojensi Lasselle paperin, jossa oli nimi ja kännykkänumero.

Lasse vastaili poliisin esittämiin kysymyksiin yrittäen pitää ajatuksensa kasassa. Hän kertoi sen, minkä tiesi, mutta hän tuntui tietävän niin vähän. Hän oli pohtinut, pitäisikö hänen kertoa myös Mennan etiäisistä ja niiden osuudesta tapahtumien kulkuun, mutta päätti sitten olla sanomatta niistä mitään. Etiäiset kuulostaisivat varmaan liian omituiselta. Se sai riittää, että Menna oli tarjoutunut ajamaan hänet lentokentälle ja oli alkanut voida pahoin matkan aikana. Silloin ainakin pysyttiin varmoissa, turvallisissa faktoissa.

Kun edellisen päivän tapahtumat oli käyty läpi, poliisi otti puheeksi naisen, joka oli törmännyt Lasse autolla tukkirekkaan. Tämä oli edelleen tajuton, mutta hänet oli tunnistettu sormenjälkien perusteella poliisin tutuksi. Mennan löytymispaikan lähistöllä olevan valvontakameran kuvista oli myös saatu hieman lisätietoja, joiden perusteella oli aihetta epäillä, että auto oli anastettu eräältä pysäköintipaikalta, jonne Menna oli sen jättänyt. Hän oli jättänyt laukkunsa kännyköineen ja lompakoineen autoon, ja ilmeisesti myös auton avain oli jäänyt autoon.

Lassen päänsärky tuntui pahenevan, kun hän viimein nousi tuolista ja kätteli poliisin hyvästiksi. Minne nyt? Kotiin oli matkaa ja bussi oli tässä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto. Sairaalaan Mennaa katsomaan Lasse ei kuitenkaan jaksaisi lähteä. Olo ei ollut sellainen, että hän kykenisi kohtaamaan Mennan, jonka asiat eivät poliisin puheista päätellen olleet aivan kunnossa. Muutenkin olisi varmaan parempi soittaa ensin tämän vanhemmille kuullakseen, mikä häntä sairaalassa odotti.