Lisää hullutuksia ja loppukevennys

Töissä menee asiat koko ajan hullumpaan suuntaan. Loppuviikolla, edellisen postauksen jälkeen, tapahtui sellainenkin ihme, että sain positiivista palautetta esimieheltä hoitamastani hankalasta projektista. Tosin aika ohimennen ja taisi olla sivulauseessa, mutta kuitenkin. Melkein tipahdin tuolilta, sillä yleensä tämä ihminen vain valittaa ja kitisee tai on muuten vaan huonolla tuulella. Ja muutama päivä sitten tämä hyväkäs oli myöntänyt yhdelle alaiselleen kertoneensa tälle pienen valheen saadakseen hänet tekemään enemmän töitä.

Satuin näkemään pätkän samaisen pomon laatimaa sopimustekstiä, jolla palkataan ulkopuolinen konsultti hoitamaan muutamia asioita. Ihan kuin olisi joku keskenkasvuinen kirjoittanut sen, sellaiset olivat sanakäänteet. Tunnen tämän konsultin ja taidanpa painavasti kehottaa häntä lukemaan sopimuksen todella tarkasti ennen kuin allekirjoittaa. Tuskin teen väärin, jos tällaisen neuvon annan hänelle.

Yksi kollegoistani kertoi aikovansa irtisanoutua maanantaina. Hänellä ei vielä ole uutta paikkaa tiedossa, mutta aikoo ottaa riskin koska ei mielestään enää kykene työskentelemään esimiehen kanssa. Kyllä tämäkin ihminen jotain löytää eikä ilmeisesti tässä vaiheessa ole niin turhantarkka, mikä se seuraava, mahdollisesti väliaikainen paikka on. Toisella on lääkäriaika varattuna ja tiedossa lienee pitkähkö poissaolo työperäisen stressin takia. Kolmannen määräaikainen sopimus loppuu pian. Ja se neljäs on jo sairaslomalla. Tässä saattaa pian käydä niin, että meitä on kaksi ihmistä tekemässä kuuden työt. Se toinen on pomon kaveri (ainakin yrittää parhaansa) eikä liene lähdössä minnekään.

Minun paineensietokykyni on aika hyvä, se on testattu vuosien varrella monta kertaa, mutta olosuhteet ja työnjohto ovat olleet asialliset toisin kuin nyt. En minä nytkään koe olevani stressiloman tarpeessa, mutta jos tilanne menee siihen, että kaksi kolmasosaa osaston työntekijöistä lähtee pois, voi olla, että minunkin mittani tulee täyteen. Vaikka saataisiin pari uutta ihmistä tilalle, menee oma aikansa ennen kuin he pystyvät työskentelemään täysin itsenäisesti ja täydellä panoksella. Saattaa olla, että joudun tekemään radikaaleja ratkaisuja minäkin. Työsuojeluviranomaisiin on muuten jo otettu yhteyttä, mutta en jaksa uskoa, että tilanne muuttuisi saman tien.

Ja sitten se luvattu loppukevennys: Mies kotiutui Berliinistä, jossa ei ole ennen käynyt. Vaikutelma kuulemma oli, että saksalaiset ovat harvinaisen epäorganisoitunutta porukkaa. Mikään ei toimi. - Olin vähän ihmeissäni tästä vaikutelmasta.