Korvat höröllään kuulee kaikenlaista

Satuin tänään olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ainakin mitä tiedonsaantiin työpaikan asioista tulee. Olin sairaslomalla olevan huoneessa hoitamassa muutamia hänen töitään, kun seinän takana johtoporras piti kokousta. Joku voisi tietenkin sanoa, että salakuuntelin, mutta mitäs kokoustavat huoneessa, jonka seinät on tehty paperista. 

Jos siellä olisi puhuttu liikesalaisuuksia, jotka eivät minua kosketa, en olisi lotkauttanut korvaanikaan, mutta tämänpäiväinen puheenaihe liippasi sen verran läheltä, että höristin korviani samalla, kun tein töitä.

Muistattako taannoisen mainintani tulossa olevista neuvotteluista työnantajan kanssa? Sen kapinakenraalijutun? No, nyt se asia alkaa ilmeisesti realisoitumaan. Päätimme runsas kuukausi sitten kollegoiden kanssa olla tekemättä eräitä asioita, koska työnantaja ei hoida omaa osuuttaan. Taktiikkaan kuului myös olla ottamatta asiaa aktiivisesti esille, jos kukaan ei kysy mitään, ja antaa työnantajan ns. herätä paskat housuissa. Nyt johtoporras oli mitä ilmeisimmin havahtunut tekemättömyyteemme ja havainnut sen myös ongelmalliseksi, sillä hörökorvani kuulivat mm. isopomon näkemyksen, että asialle pitää tehdä jotain. Erinomaista!

En jäänyt kuuntelemaan sen pidemmäksi aikaa, sillä työni siinä huoneessa oli tehty ja olennaisimman asian olin jo kuullut. Että asiasta ylipäätään puhuttiin. Sen sijaan tiedotin kuulemastani asianomaisille kollegoille, jotta osaavat varautua mikäli käy kutsu kulmahuoneeseen. 

En ymmärrä, miten nykymaailmassa edelleen on koulutettuja, esimiesasemaan päässeitä ihmisiä, jotka pitävät muita aikuisia ihmisiä kykenemättöminä huolehtimaan omista eduistaan. Ja sitten vielä ottavat töihin näitä toistaitoisiksi olettamiaan. Sillä siitähän tässä työnantajan puolelta perimmältään on kysymys. Minun mielestäni ainakin.