Minä en ole syksyihminen. Kun alkaa tulla kylmää ja märkää ja ennen kaikkea pimeää, haluaisin mennä talviunille ja herätä vasta kevättalvella, kun aurinko alkaa taas paistaa. Syksyllä väsyttää.
Tänään vilkaisin peliin työpaikan vessassa. Piti vilkaista vielä uudelleen, sillä näytin ihan siltä kuin en olisi aurinko menneenä kesänä nähnytkään. Valkoinen naama ja taas näyttää jotain näppyjä pukkaavan esille. Talvinaama. Työpaikan vessan valaistus tosin on sellainen, että jos haluaa masentua, varmin keino on mennä vessan peilin eteen muutamaksi minuutiksi ja katsella, kuinka kamalalta naama oikein näyttääkään. Tulos on taattu.
Tänä syksynä väsymyksen tekijöitä on tavallista enemmän (en ole raskaana, jos se jollekin tuli mieleen), kun kunnolliseen vapaa-aikaan ei tunnu riittävän tunteja. Tai jos muutaman tunnin käyttää eimitääntekemiseen, tulee huono omatunto.
Töissä alkoi kesän aikana projekti, jonka toteutus alusta lähtien oli huonosti suunniteltu. Sekaannuksia ja sekoiluja toisensa perään. Homman setviminen napsahti kielitaitosyistä minulle, ja siinä sitä on riittänyt ajanvietettä jokaiseksi työpäiväksi kaikkien aikaisempien hommien lisäksi. Vastapuoli asetti viikko sitten uuden yhteyshenkilön, joka onneksi tuntuu olevan säntillisempi kuin aiempi. Nyt meitä on sitten kaksi, jotka yrittävät availla solmuja yhteistuumin.
Ja sitten on The Projekti, jonka olen tainnut joskus mainita ohimennen. Paljastetaan siitä nyt sen verran, että kyseessä on loppusuoralla oleva opintoprojekti. Siihen meneekin sitten tällä hetkellä jotakuinkin kaikki liikenevä vapaa-aika, sillä se pitäisi saada pakettiin syksyn aikana. Muuten menee yliajalle.
Kun projekti on valmis, en enää ikinä opiskele yhtään mitään, vaan keskityn kaikkeen siihen, joka nyt jää ajan puutteessa syrjään. Yksi harmittavasti tekemättä jäävistä asioista on kirjoittaminen. Tai kirjoitanhan minä, suollan tekstiä illasta toiseen, mutta en tänne blogiin.
Nyt on kyllä just samanlainen tunne, että menisin talviunille ja helmikuun lopussa vasta ylös;) Mutta sinä sentään jaksat opiskella vielä työn lisäksi, hienoa! Ja loppusuoralla olet jo, niin syksykin menee joutuisaan, toivottavasti.
VastaaPoista*puolustaudun sillä, että vielä kymmenen vuotta sitten tein kahta työtä ja nyt olen s-eläkkeellä, niin ei tarvi jaksaa*
Syksy todellakin menee joutuisasti, nyt tuntuu siltä, että vähän liiankin nopeasti siihen nähden, miten projekti edistyy. Työssäkäynti haittaa opiskelua, koska joinakin päivinä ei yksinkertaisesti jaksa istua illalla koneella kovin kauaa. Mutta sitä päivää odotan kuin kuuta nousevaksi, kun projekti vihdoin ja viimein on paketissa.
PoistaHep! Kyllä tosiaan tekisi mieli vaipua horrokseen pimeyden lisääntyessä.
VastaaPoistaOlen jo muutamana aamuna harkinnut kirkasvalolampun napsauttamista päälle, mutta vielä olen hillinnyt itseni...
Hatunnosto opiskelulle ja työnteolle yhtä aikaa. Minä en kyllä jaksaisi. Enkä ole mitään hömppää kummempaa työssäoloaikanani opiskellutkaan. ;)
Minulla on kirkasvalolamppu odottamassa ja aika pian taidan ottaa sen taas käyttöön. Itse asiassa se on ollut tuossa käden ulottuvilla siitä lähtien, kun kevättalvella pistin sen hyllyn päälle "väliaikaissäilytykseen".
PoistaMinäkin huomasin olevani taas oikea kalkkilaivan kapteeni, vaikka lomasta ei kauaa olekaan ja vaikka yritin istua auringossa nyt vielä, niin ei tuo syysaurinko oikein enää tartu. Joululomaa odotellessa...
VastaaPoistaMinäkin kuulun valitettavasti siihen kastiin, jonka rusketus (jos sitä sattuu edes olemaan) katoaa välittömästi, kun ensimmäinen syyssade alkaa.
PoistaTäällä yksi talviunille ilmoittautuja myös!
VastaaPoistaNostan sulle hattua, että jaksat opiskella. Muistan niiltä ajoilta sen tunteen, että en ikinä enää lue yhtään kirjaa pakosta vaan pelkästään omaksi iloksi ja huviksi ;-)
Mutta jostain se on ilo ja jaksu revittävä. Mitähän me keksittäis!
Silloin joskus, kun aloitin tämän projektin, opiskeluolosuhteet olivat paremmat kuin nyt. Mutta pakko saada tämä loppuun, prkl!
PoistaHeh, sain jo "muunlaista" ajanvietettä, kun taisin lupautua kirjoittamaan jutun yhden yhdistyksen lehteen. Jee! :P
Ah mitä sulosointuja kesän lapselle ovatkaan nuo pimeän ajan manaukset! Vihaan syksyä ja vielä enemmän valkoista helvettiä tai oikeastaan koko ajanjaksoa syyskuusta helmikuuhun tai no, huhtikuuhun.
VastaaPoistaJaksamista The projektiin ja tietysti muihinkin haasteisiin. Kyllä se vapaus vielä koittaa jonain päivänä <3
Talvi ei ole ollenkaan niin paha kuin syksy. Minua ahdistaa tämä koko ajan lisääntyvä pimeys ja vesisade. Kunhan tästä päästään tammikuulle, niin sitten kirkastuu. ;)
PoistaEEEEE, Tsemppiä!
VastaaPoistaVitamiinipurkki käteen vie. :] Deetä erityisesti. Ja Beetä. Ajattele, valoisa aika saapuu taas runsaan puolen vuoden päästä, ei paha. ;]
VastaaPoistaSyön monivitamiinia ympäri vuoden. Mutta valoa pitäisi saada lisää. Puoli vuotta tuntuu niiiiin pitkältä ajalta odottaa aurinkoa.
Poista