torstai 18. heinäkuuta 2013

Taas ihmetellään erinäisiä asioita


Tällä viikolla on taas vaihteeksi tehty jotain hyödyllistä, uusittu takapihan nurmikkoa. Flunssa alkoi onneksi hellittää niin, että saatoin osallistua mullan kärräämiseen. Miehen motivoiminen tällaiseen projektiin vaatii aina jonkin verran panostusta ja perusteluja, miksi asia pitää hoitaa juuri nyt. Miehen mielestä lomalla ei kuulu tehdä töitä, ei varsinkaan kärrätä multaa. Hetken keskustelun jälkeen mies taipui uskomaan, että tämä asia on parasta hoitaa pois alta nyt lomalla, koska kun työt taas alkavat meillä molemmilla, ei sitä aikaa sitten enää olekaan, ja hetken päästä tulee jo syksy ja sade ja sitten on liian myöhäistä.

Mies suostui mutta alkoi sitten voivotella, että häneltä kuluu koko viikko tähän projektiin. Siis aivan liian kauan. Valistin miestä, että kyllä minullakin on aikomus osallistua työhön, joten ei siihen todellakaan koko viikkoa tarvitse kuluttaa. Mies vaikutti hämmästyneeltä, mutta totesi sitten, että kaipa se onnistuu lyhyemmässäkin ajassa. Minä sain tästä taas aihetta ihmetellä - en tosin ääneen - että millaisten kermaperseiden kanssa siippa oikein on ennen minua aikaansa kuluttanut, sillä vastaava olettamus tuntuu tulevan automaattisesti miehen ajatuksiin tällaisissa tilanteissa. Olemme me jo niin kauan olleet yhdessä ja ennenkin fyysistä työskentelyä edellyttäviä projekteja tehneet, että luulisin miehen jo vähitellen oppineen minunkin osallistuvan ja jopa ilman eri käskyä. 

Mullat on nyt levitelty takapihalle ja tiivistetty. Kastelin multaa kevyesti, jotta se ei ehdi kuivahtaa liikaa huomiseen mennessä ja lennähtää pois jonkin satunnaisen tuulenpuuskan mukana. Sitten päätin saapastella vasta kastellun multakentän yli. Virhe! Ei siitä saa kävellä! Märkä multa eli mutahan tarttuu saappaisiin! Oikein ihmettelin itseäni, että miten en tajunnut asiaa. Kaikkihan sen tietävät. Kyllä minäkin sen tiedän. En vain ole aktiivisesti ajatellut tällaista asiaa sitten lapsuuden, jolloin mudassa käveltiin jotta se tarttuisi saappaisiin. Ilmeisesti olen erkaantunut jo liian kauas lapsuudesta ja tämän tyyppisten asioiden ymmärtämisestä.

Pihalla kasvaa siellä täällä metsämansikoita, joita olen viimeiset pari viikkoa käynyt poimimassa päivittäin. Saalis tuntuu kasvavan päivä päivältä, vaikka osa mansikoista hävisikin nurmikon uusimisen myötä. Tänään keräsin kourallisen ja aloin mielessäni harmitella, että minulla on liian pieni koura. Sitten tuli taas jonkinlainen flashback lapsuudesta ja hoksasin, että metsämansikoitahan kuuluu pujottaa heinään. Huoh... Olen selvästikin tullut liian vanhaksi ymmärtääkseni tällaistakaan yksinkertaista asiaa ajoissa, mutten kuitenkaan ole niin vanha, että lapsuusmuistot alkaisivat palautua uudelleen mieleen kristallinkirkkaampina kuin eilisen tapahtumat. 





8 kommenttia:

  1. Oh! Metsämansikoita!!! Minä näin pari viikkoa sitten unta, ettá palasin lapsuusmaisemiin ja keräsin niitä.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tulee hyvä nurmikko. Juu, ei siinä saisi kävellä kun se on märkää;))
    Sama juttu pitäisi meilläkin tehdä, mutta toistaiseksi olemme päätyneet siihen, että tuo nykyinen sammalikko, jossa kasvaa myös voikukkia, heiniä yms, saa kelvata. Etupuolella tonttia näyttää enemmän nurmikolta, vai pitäiskö sanoa apilakolta, kylvimme läikkiin valkoapilaa, hauskan näköistä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, huomasin heti, kun olin jo kävellyt... Onneksi ei ollut vielä mitään muuta kuin multa levitetty.
      Meillä ei ollut paikoitellen mitään, ei edes sammalta, joten uusi nurmikko tuli tarpeeseen. Nyt sitten jännätään lopputulosta. Tai ensi kesähän sen sitten kertoo.

      Poista
  3. Onpas suloinen käsi (katsoin muutamat jutut siitä samantien ;) ) ja kyllä, metsämansikat ovat hyviä. Kurjaa taas on se, että olet ollut kipeä ja sun täytyy nyt olla varovainen sen mudassa kävelyn kanssa (kyllä minä tiedän että sun tekee mieli mutta koita hillitä itsesi), jookos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutakylpyhän voisi olla jopa terveellinen. Hmmm..... ;)

      Poista
  4. metsämansikka on tosi hyvä en ole tämä vuonna vielä maistanut...
    Työntekemisen kannalta on tosi hyvä konsti tämä miesten motivoiminen ja puhuminen etukäteen pari viikoa, ei he heti ensimmäisellä kerralla suostu tekemään mitään ... kiva kun saa tehä omaksi iloksi, me naiset kyllä sen ymmärtämme paremin jooko ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieskin myönsi sitten kun työ oli valmis, että hyvä kun tuli tehtyä. Mutta on se motivoiminen joskus niin työlästä...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...