Voiko lomalla kehittää stressiä?

Kyllä voi! Valitettavasti...

Italiassa oli paljon rennompaa. Nyt on jatkuvasti jotain mukamas tähdellistä tekemistä, joka pitää hoitaa juuri nyt eikä sitten joskus. Mitään, mitä oikeasti haluaisin tehdä, en tunnu ehtivän. Esiteini ei ole enää meidän viihdytettävänämme, mutta kyllä kaksi aikuistakin ihmeesti keksii tekemistä. Sen tiedän kokemuksesta, että jos viettäisin aikaa yksin, mitään erityisempää stressiä ei olisi, kun saisin tehdä vain ja ainoastaan itse suunnittelemiani asioita minulle itselleni sopivalla aikataululla. Mutta kun on tuo siippa, jolla myös on omat aatoksensa.

Tänään esimerkiksi pidettii teltanpystytysharjoitus. Juu, luitte oikein. Ihan takapihalla vain tällä kertaa, mutta sen varalta piti kokeilla, että onnistuu, mikäli lähdetään telttailemaan. Hiukan siinä piti säätää, kun miehen logiikka ei aivan toiminut. Mies on itse asiassa muinaisuudessa harrastanut teltanpystytystä paljon enemmän kuin minä, mutta uskoni hänen kykyihinsä tällä alalla alkoi horjua, kun katselin sitä jahkaamista ja ihmettelemistä. Eikä meinannut hyväkäs uskoa minua, kun ihan rauhallisesti ja hyväntahtoisesti neuvoin, mitä pitää tehdä ja mihin mikäkin kaari pujottaa. Teltta saatiin kuitenkin pystyyn, ja naapurit saivat hupia, mikäli sattuivat seuraamaan prosessia.

Tänään aloitin keittiön kaappien raivauksen. Astiakaapit saavat toistaiseksi olla rauhassa, mutta erilaisia ruoka-ainepakkauksia pitäisi vähentää reilulla kädellä. Erityisesti pakastinsa pitäisi tyhjentää. Vanhentuneet tietenkin roskiin, mutta yhä kuranttien erilaisten pussin- yms. loppujen varalle suunnitelmani on, että ne syödään. Käytännössä siis kokataan ruokaa ensi sijassa siitä, mitä keittiöstä löytyy, ja kaupasta ostetaan vain saman tien käytettäviä aineksia. 

Tämän päivän menuu koostui katkarapupastasta ja mansikkamustikkapiiraasta. Pääruokaan käytin parin erilaisen pastapussin loput sekä pakastimesta löytyneen katkarapupussin. Sulatetut ja valutetut katkaravut (500 g) paistinpannuun oliiviöljyn (reilu loraus) sekä hienonnettun chilin (kokonainen palko) ja valkosipulin (kolme kynttä) kanssa, lämmitetään muttei kuumenneta liikaa, jotteivät sitkisty. Sitten katkaravut liemineen pastan sekaan, sekoitetaan ja tarjoillaan. Liemi maustaa myös pastaa, mutta katkaravut saavat enimmän osan chilin ja valkosipulin mausta. Ihan syötävää tuli, vaikkei ihan aidon italialaisen äyriäispastan tasolle päästykään. Miehen sanoin: "Ravintolassa en välttämättä antaisi tippiä, mutta kotioloissa oikein hyvää."

Pääruoka

Jälkiruokana oli murotaikinapohjainen piiras. Pohja on itse tehty jälleen kaapista löytyneista aineksista, ja täytteeseen tuli pakastimesta löytyneitä mansikoita (sulatettuna ja ilman sulamislientä) sekä mustikkahillopurkin jämät. Päälle rahkaa maustettua rahkaa ja pari munaa. Mies toimi jälleen koemaistajana intettyään ensin vastaan, ettei hän tykkää piiraista. Arvio kolme sekuntia ensimmäisen suupalan jälkeen oli kuitenkin positiivisesti yllättynyt.

Jälkiruoka

Alennusmyynnit pitäisi vielä käydä läpi. Lauantaina ehdin jo käydä alustavilla ostoksilla ja löytää itselleni farkut puoleen hintaan. Hyvin istuvien farkkujenhan pitää ostettaessa olla niin pienet kuin suinkin saa jalkaansa kiskottua ja vielä vetoketjunkin kiinni vedettyä, koska ne venyvät käytössä. Sellaiset löysin. Numeroa pienemmät olisivat ehkä vielä menneet, jos kenkälusikalla olisin itseäni kammennut niihin, mutta jätin tällä kertaa urheilun ja parikymppisen, pieniluisen myyjätytön hauskuttamisen sikseen. 

Kissaihmisiltä haluaisin vielä kysyä näkemystä, voiko 12-vuotias kissa alkaa jo kärsiä dementiasta vai mistäköhän nyt voisi olla kysymys. Kissat olivat matkan ajan hoitopaikassa ja kotiin tultuaan vanharouva kiersi talon moneen kertaan ja tarkasti paikat. Reviirin tarkastaminen on aivan normaalia ja kissamaista toimintaa, mutta kun sitä kuljeskelua ja kovaäänistä naukunaa kesti kaksi päivää, mikä on noin puolitoista päivää enemmän kuin aikaisemmin samassa tilanteessa. Muutenkin vanhallarouvalla on ollut kamalan paljon asiaa minulle matkan jälkeen, ja juttelu jatkuu edelleen. Tietenkin voi olla kyse siitä, että hänen ylhäisyytensä moittii palvelijaansa, joka jätti hänet koko viikoksi, mutta silti ihmettelen.