Taas on alkanut tuntua siltä, ettei mihinkään riitä aikaa ja varsinkaan energiaa. Kaikki aika menee töissä istumiseen tai kaikenmaailman velvollisuuksien hoitamiseen. En ehdi ja sitten kun aikaa olisi en jaksa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä.
Niillä asioilla, jotka jäävät tekemättä, on yksi yhteinen nimittäjä. Ne ovat minun omia juttujani, jotka eivät hyödytä työnantajaa, miestä ja muita ihmisiä, jotka katsovat asialliseksi vaatia osansa minun ajastani. Esimerkiksi blogi jää hunningolle, ja sitten, kun tänne ehdin, saan aikaiseksi vain valitusta enkä sitä, mitä oikeasti haluaisin kirjoittaa eli fiktiota. Niin, tässä lienee paikallaan todeta, etten ole unohtanut pyytämiäni ja saamiani kirjoitushaasteita. Palaan niihin kyllä sopivan hetken koittaessa.
Miten päästä pois kaikkien vaatimusten ulottuvilta ja saada aikani omaan hallintaani? Onko ainoa mahdollisuus paeta järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja ryhtyä erakoksi? Muuttaa korpeen, jossa edes naapurit eivät häiritse, ja ryhtyä elämään luontaistaloudessa? Nettiyhteyden voisin kuitenkin ottaa sinnekin. Aivan täydellinen eristäytyminen ei ole vaatimus, vain sellainen, jossa pystyn itse kontrolloimaan, kenen kanssa ja miten kommunikoin.
* * * *
Päivän ruokainnovaatio sisältää pussimuusipussillisen, ruisjauhopussin jämät, vajaan pestopurkillisen, joka uhkaa mennä vanhaksi, ruokaöljypullon pohjat sekä juuston, jota kukaan ei näytä syövän - eli kaappien raivaus jatkuu teemalla 'älä osta mitään' (paitsi vihanneksia ja hedelmiä). Pussimuusijauhosta ja ruisjauhoista syntyi piiraspohja, nesteeksi öljytilkka ja vettä sen verran, että taikinasta tuli sopivan vahvuista. Painellaan vuoan pohjalle, päälle pestoa sekä muutama tomaatti pilkottaa ja valkosipulilla maustettuna, päällimmäiseksi juusto. Paistetaan uunissa.
En ymmärrä, miksi kaapista löytyi pussimuusia. Minä en ikinä laita sitä, koska se maistuu pahalta. Lienee miehen ostoksia.
Minä niin tiedän tuon tunteen - oman ajan puutteen. En tiedä auttaako priorirointi ja itsekkyys, mutta niitä kannattaa kokeilla ennen erakoitumista. Joka tapauksessa voimia sinne toivottelen!
VastaaPoistaItsekkyys olisi ihan hyvästä. Itsekkäitä ovat nekin, jotka käyttävät minun aikaani omiin tarpeisiinsa.
PoistaTuntuu, että vaikka sitä omaa aikaa onkin, niin ei aina saa tehtyä niitä asioita, joita haluaisi. Joku kummallinen muuri on edessä.
VastaaPoistaJuu, tuttu tunne. Siihen ei taida auttaa muu kuin ajankäytön suunnittelu, vaikka sitä aikaa kuinka tuntuisi olevan mielin määrin. Niin, ja sitten vielä sen suunnitelman toteuttaminen.
PoistaMinä haaveilen vuorotteluvapaasta. Aiemmin se oli pieni vaimea ääni, mutta nyt ääni vain voimistuu viikko viikolta.
VastaaPoistaSen vapaan käyttäisin itsekkäästi omiin juttuihini ja puuhasteluihini. Sillä minunkin tuntumani on sama kuin sinulla, ne omat jutut jäävät tekemättä.
Olin muutama vuosi sitten vuorotteluvapaalla, ja silloin oli kyllä kerrankin aikaa puuhastella. Tosin niin kuin jo sanoin Rantikselle, ajankäyttöä kannattaa suunnitella, jotta se ei sitten yllättäen kulu 'mitääntekemättömyyteen'.
PoistaLähden nyt kaivelemaan kaapista pussimuusia, meiltä löytyy aina :D Hirveen hyvä ohje, kun ruisjauho tuppaa aina jäämään pyörimään kaapin perälle kalan leivittämisen jäljiltä :)
VastaaPoistaMinä taas löydän kyllä ruisjauholle aina jotain käyttöä. Pussimuusi on se varsinainen ongelma.
Poista