Naapurit syynissä

Meillä on tässä rivitalossa kolme naapuria, joiden tapoja ja tavattomuutta olemme päässeet seuraamaan. Se on kumma, miten joistakin naapureista muodostuu suosikkeja ja toisten tekemiset lähinnä ärsyttävät tai vähintään ihmetyttävät.

Suosikkinaapurit asuvat meistä kauimmaisina, mutta se ei ole syy siihen, että he ovat suosikkeja. Tämä lapseton, noin viisikymppinen pariskunta ovat ensinnäkin molemmat niin mukavia ihmisiä, että nämä ikkunasta nähdessään ei tule sellainen olo, että enpä menekään ulos nyt vaan vähän myöhemmin. Päin vastoin. Rouva on ollut meillä kissanvahtina, ja täytyy sanoa, että hän on naapureista ainoa, jolle tämän tehtävän sekä asunnon avaimen suostun antamaan. Mies taas on äärettömän avulias, tarjoaa apua tai neuvoja, jos vaikuttaa siltä, että niille voisi olla käyttöä, ja osaa lisäksi tehdä sen tungettelematta. Miehellä tuntuu myös olevan loppumaton varasto erilaisia työkalua, joita saa lainaksi, kun vain osaa pyytää.

Inhokkinaapurit valitettavasti asuvat heti seinän takana. Seinän takana asuminen ei sinänsä aiheuta ongelmia, melu tms. ei ole mitenkään normaalisti poikkeavaa. Sen sijaan tämä perhe, vanhemmat, kaksi pikkulasta ja rouvan murkkuikäinen, näyttää olevan aika huoletonta tai jopa huolimatonta porukkaa. Lasten leluja ja kaikenlaista muutakin tavaraa makaa jatkuvasti yleisellä kulkuväylällä, talvella nämä eivät ikinä (no ok, kahdesti kolmen talven aikana) luo lunta ovensa edestä, eivät edes porraskiveltä, kalliin näköiset maastopyörät viettävät talven lumihangessa, uutuuttaa kiiltävään autoon näyttää ilmestyvän jatkuvasti lisää pikkulommoja ja naarmuja. Tarvitseeko jatkaa listaa vai joko muodostitte käsityksen?

Sitten ne kolmannet, ilmeisesti vastikään eronnut nainen ja kolme teini-ikäistä tytärtä, joista vanhin näyttää juuri saaneen ajokortin. Käytän sanoja "ilmeisesti" ja "näyttää", koska tämä perhe ei juurikaan seurustele naapurien kanssa. Tätä porukkaa voisi kuvata uusavuttomaksi. Talvella perheen auto oli useamman viikon käyttämättä, koska se oli ilmeisesti jäätynyt kiinni maahan, autossa oli talvirenkaat (kitka) pitkälle kesään ja siitä näytti muutenkin vähitellen suurinpiirtein putoilevan pikkuosia matkan varrelle. Oven pieleen ostetaan kukkia ruukkuun, mutta niitä ei kastella ja sitten ammoin pystyyn kuivunut kukkapuska seisoo siinä iän kaiken. Nämäkään naapurit eivät luo lunta, ja epäilen syyksi lumilapion puutetta. Tämä perhe on muuten vuokralla asunnossa, jonka omistaja on ulkomailla. Jos minä vuokraisin asuntoni, toivoisin saavani vähän säntillisemmän vuokralaisen, sillä touhua vain ulkosalla katselleena tulee mieleen, että missäköhän kunnossa asunto on sisäpuolelta.

Nyt ei saa ymmärtää väärin, ettenkö viihtyisi rivitalossa. Ehdottomasti mieluummin asun tässä kuin jossain kerrostalossa, jossa naapureita ei välttämättä näe ikinä. Eivätkä nämä ei-suosikkinaapuritkaan meidän elämäämme yleensä merkittävästi häiritse. Mutta joskus usein tulee mieleen ihmisten touhuja katsellessa, miten erilaisella mentaliteetilla itse kukin tallustaa eteenpäin.