Kyl se o kumma juttu taas, ko must tuntuu, ettei aika ja enerkia ol ennää meinannu riittää mihinkää sen jälkee, ko tyät taas alko. Tarttis tehr sitä ja tarttis tehr tätä... Tääl plokistaniski mää käy vaa yhtäkkii kattomas, et joo, kyl o ihmiset taas kirjotellu, mut millai mää kerkeisi lukkee. En millää. Muka.
Kai se oikeesti o siit kiinni, millai aikansa käyttää. Mut toisaalt se minu isompi projekti on kyl ny siin vaihees, et se tarttis oikeesti saar valmiiks. Aikaa o loppuvuasi, eikä se loppuje lopuks ol nii kamalasti, et täs ny kerkeis miättimää, et mitä mää ny tekisi. Tarttis vaa tehr. Sit joskus ko mää mahrollisesti saa se projekti valmiiks, ni mää voi kertoo siit vähä enemmä, mut en nyt. Tullee vaa enemmä paineit ittel.
Mää täsä viikol jopa läheti yhre tyähakemukse pitkäst aikaa. Saa nähr millai käy. Mää voi kyl kuvitel, et hakijoit o vaik kui paljo. Siit saa sit tyänantaja valkat miäleisensä. Kyl mää ainaki omast miälestäni olisi iha täyrellinen siihe hommaa, mut sitä en sit tiär, mitä siäl toises pääs ajatellaa.
Mää rupesi täl viikol miättimää, et minu nykyses tyäpaikas töis olemine tuntuu suarastaa epäeettiselt. Ei tähä mittää laittomuuksii liity, mut ko mää kattele sitä, et millai asioit hoiretaa ja millai asiakkaitte ja yhteistyäkumppanie annetaa kärsii nyrkkipaja virheist, ni ei se kyl iha oikei ol. Minul o iha semmone tunne, niinko joku tarkistais lakikirjast, et saako tällai tehr tai onko joku asia kiälletty, ja jos jottai ei ol suaranaisesti kiälletty, ni sit antaa men vaa. Me yks päivä juteltii tyäkavereire kans piänes piiris näist asioista, ja joku siin totes, ettei yhtää ihmettel, jos nyrkkipaja mennee konkurssiin. Iha yhtäkkii. Ulospäi kerrotaa jottai iha muut ko milt sisältpäi kattelle näyttää. Minul ei ol koskaa aikasemmi missää tyäpaikas ollu tämmäst olloo.
Sit mää ole kans miättiny, et olisko se nii paha juttu, jos täst ny sattus tyäpaikka menemää alt. Ei mul ny mittää erityist hinkuu ol tyättömäks ruvet, mut sit ei tarttis men ton nyrkkipajal. SE olis iha positiivist. Mut sit toisaalt tyättömyyskorvauksel elämine ei innost, vaik se ansiosironnaist oliski. Mää luule, et siin tapaukses mää koittaisi tyällistää itteni jollai taval. Vaik ei sekkää välttämät nii yksinkertast ol nykyää.
On tuota murretta niin hauska lukea ja tarkkana saa olla, että ymmärtää asian. Hienoa, että kirjoitat aina välillä murteella!
VastaaPoistaÄlä ihmeessä rupea työttömäksi, sanoisin. Kyllä sitä kuule työttömänä minäkin aina muistelin, että kuinka tuli välillä ruikutettua töissä. Mutta kun on työ ja palkka, niin elämä on huomattavasti vähemmän stressavaa kuitenkin, kun ei se korvaus ole kuitenkaan palkan kokoinen. Noin ainakin minä koin.
Pidän peukkuja jos vaikka tärppäis se uusi paikka!
Murteella kirjoittaessa tulee ihan omanlaisensa flow-tunne. Siinä ajatukset virtaavat sormien kautta tekstiksi ilman jalostamista. ;)
PoistaEn minä ehdoin tahdoin työttömäksi ole ryhtymässä, mutta en ole kovin yllättynyt, jos työnantaja tosiaan yhtäkkiä menee konkurssiin tai päättää vähentää väkeä.
Pidä vaan peukkuja uuden paikan puolesta. Niin minäkin teen. :)
Mahtavaa lukee murretta!
VastaaPoistaLaita seuraava hakemus murteel, ainaki kuttuvat sut haastatteluu. :)
Mahtaiskohan onnistua? Vai etsinkö töitä väärältä murrealueelta? :P
PoistaAinaki se ois erilainen, muista poikkeeva hakemus. Eipä tuo paljoo maksa koittaa. :D
Poista