maanantai 12. marraskuuta 2012

Uusioperheen ylimääräinen

Huomasin, että naapurin rouva oli vaihtanut naamakirjan profiilikuvansa. Siinä on nyt onnellinen perhe, äiti, isä ja pikkulapsi. Yhtä hymyä koko porukka. Ja kesällä saatiin ihastella herrasväen hääkuvia, joissa tuore rouva esitteli estottomasti allejaan ja kaikkea muuta, mitä olkaimettoman puvun tiukasta yläosasta pursusi ja roikkui yli laidan.

No, ihmiset ovat sen näköisiä kuin ovat, ja kukin sitten saa ihan itse arvioida, millaisiin vaatteisiin itsensä survoo ja millaisia kuvia netissä esittelee. Mutta se profiilikuva (tavallisissa vaatteissa) pisti silmään, koska siitä puuttuu yksi naapurin uusioperheen jäsenistä. Rouvan teini-ikäinen tytär. Eikä muuten tämä tytär taida muutenkaan edes vilahtaa missään rouvan naamakirjakuvissa. Siitä rouvan ja herran yhteisestä pikkulapsesta sen sijaan on kuva poikineen ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä.

En tunne rouvan ja tyttärensä tarinaa, mutta väkisin tulee mieleen, että mahtaako tytär olla jollakin tavalla "ylimääräinen" perheenjäsen. Valitettava muisto rouvan nuoruusvuosilta, jota hänen olosuhteiden pakosta pitää kuljettaa mukanaan. Ja nyt kun ajattelee tarkemmin, niin tuossa perheessä se ydinkolmikko (vanhemmat ja pikkulapsi) näyttää puuhastelevan kaikenlaista yhdessä ilman lisätytärtä.

Vaikka tytär on teini-ikäinen, hän on kuitenkin vielä lapsi, joka ehkä tuntee olevansa syrjässä äitinsä perhekuvioista, joissa keskiössä on uusi mies ja uusi lapsi. Enhän minä tietenkään oikeasti tiedä, mitä tytär ajattelee, mutta ei tuo näin ulkoapäin katsottuna kovin täydelliseltä idylliltä näytä.

3 kommenttia:

  1. No ei ja nähdäseni tytär on siinä iässä missä sitä oikeanlaista tukea tarvitaan. Kaikkea isoa psyykettä ravistelevaa tapahtuu joten ei ole hyvä juttu jos kaiken joutuu kohtaamaan yksin. Ehkäpä tämäkin äiti sitten vanhemmalla iällä ihmettelee (ja kuuluvasti vanahinkodissa kailottaa) että miksi tytär ei käy katsomassa. Sympatiat tyttärelle, mikäli tilanne on todella näin perseestä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä... Murrosikä on herkkää aikaa.
    Ja se pikkulapsi alkaa kiljua noin minuutti sen jälkeen kun ovat tulleet kotiin illalla. Joka ikinen päivä. Ja sitä jatkuu ja jatkuu, joskus pitkin iltaa. Minä en pikkulapsista niin paljon tiedä, mutta rakas aviomieheni, jolla on enemmän kokemusta, sanoo ettei ymmärrä mikä saa päälle parivuotiaan huutamaan noin paljon. (Sitä on tässä vaikea kuvailla sanallisesti.)

    VastaaPoista
  3. Josko ne viskaavat sen nurkkaan, kukaan kun ei ole näkemässä. Ottavat sen ylös sieltä niitä perhepotretteja varten.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...