Kun markkinointimies kuvittelee olevansa juristi

Sain luettavakseni uuden sopimustekstin työnantajani ja asiakkaidensa välisestä suhteesta. Sen oli kuulemma isopomo ihan itse laatinut, ja sen kyllä uskon. En ole lakimies, mutta tekstiä tavatessa tuli mieleen, että jos tämän sopimuksen tulkinnasta joskus lähdetään jotain riita-asiaa ratkomaan, niin voittaja on ilman muuta asiakas sillä perusteella, että sopimusteksti on niin hämärää ja epämääräistä sepustusta, ettei siitä ota kukaan selväjärkinen ihminen selvää, saatikka että sitä pystyisi noudattamaan, kun ei ymmärrä, mitä pitäisi noudattaa. Minä itse kieltäytyisin ehdottomasti allekirjoittamasta tuollaista paperia, jos olisin työnantajani asiakas.

Testasin pari tekstinkohtaa kakkospomolla pyytämällä tarkennusta asiaan. Ei ymmärtänyt hänkään, mitä paperissa sanottiin. Hieno juttu! Ja tällaista pitäisi sitten tarjota uusille asiakkaille. Minä en ainakaan voi ottaa vastuuta siitä, että yrittäisin selittää sopimuksen yksityiskohtia asiakkaille, kun en itsekään ymmärrä tekstiä. Se on kuin ameeba, vailla selkeää rakennetta ja luiskahtelee sormien välistä, jos siitä yrittää saada otteen.

Tässä mennään näköjään taas siitä, missä aita on matalin. Ei haluta maksaa lakimiehelle konsultaatiosta. Tai sitten on konsultoitu jotain tänä syksynä oikeustieteen opinnot aloittanutta sukulaispoikaa. Isopomo on olevinaan niin pisnesmiestä, että unohtaa omat realiteettinsa.