Nuori mies tulee bussiin, maksaa, unohtaa ottaa lippunsa ja menee istumaan. Bussikuski ja lähistöllä istuva nainen huhuilevat pojan perään, että unohdit lippusi. Poika kääntyy, tempaisee lippunsa naisen kädestä, ei sano kiitosta tai muutakaan vaan näyttää lähinnä ärsyyntyneeltä. Kun häntä ilmeisesti häirittiin.
Oi aikoja, oi tapoja! Teki mieli mennä sanomaan, että etkö ole oppinut käytöstapoja kotona. Mitä vanhempasikin sanoisivat, jos näkisivät? Tämä nuori mies nimittäin vaikutti sen ikäiseltä, että asuu vielä kotona. Sen pysäkin kohdalla, jolta hän tuli kyytiin, on lähinnä omakotitaloja eikä niissä mitään hädin tuskin parikymppisiä opiskelijapoikia itsekseen asu.
Saattaa olla, että kyseessä oli sellainen kulta- tai vähintään hopealusikka suussa syntynyt, joita näillä nurkilla asuu ihan riittävästi. Trendikkäät merkkivaatteet ja taskurahaa enemmän kuin tarpeeksi. Ja muutenkin käyttäydytään kuin oltaisiin kaikkien muiden yläpuolella. En ymmärrä, miten ihmiset, jotka todennäköisesti ovat saaneet ihan hyvän kasvatuksen kotonaan, jättävät sitten omat lapsensa kasvattamatta. Lopputuloksena on sitten näitä hällä väliä, kaikki minulle heti, not in my backyard jne. tapauksia, jotka kuvittelevat olevansa jotain erikoista. Ja sitähän he eivät todellakaan ole, ellei erikoisuudeksi sitten lasketa erikoisen huonoa käytöstä.
Olen ihan tyytyväinen, ettei tällaisia ihmisiä juurikaan kuulu minun tuttavapiiriini. Juu, tiedän että kuulostan nyt vanhalta tädiltä, jonka mielestä nykynuoriso on turmeltunutta. Ihan sama oikeastaan, kun minusta tuntuu, että saatanpa hyvinkin olla oikeassa ja todennäköisesti moni muukin on samaa mieltä asioiden tilasta. Mutta eihän tällaisen sanominen ääneen ja konkreettista esimerkkitapausta osoittaen ole korrektia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti