Katselin pihan perällä, että siellä on tänä vuonna todella paljon ahomansikoita. Kourallisen söinkin ja silti oli vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Ei tarvinnut edes alkaa erityisesti etsiä, kun punaista pilkotti joka puolella. Ajattelin sitten vinkata asiasta bonuslapselle, joka istui sisällä katsomassa telkkaria. Kaunis kesäpäivä, mutta kun ulkoilu ei kiinnosta yhtään.
Siellä niitä olisi, mansikoita, ja paljon, sanoin minä. Lapsi kysyi, olenko poiminko mansikoita hänelle. Eh, no en... Saa kyllä nostaa persuuksensa sohvalta ja mennä itse poimimaan, jos kiinnostaa. En minä kenellekään ala ahomansikoita suoraan suuhun ajaa. Tälläkin tapauksella on ikää ihan riittävästi, jotta ymmärtää annetut koordinaatit ja tunnistaa mansikan. Bonuslapsi lähti ja tuli takaisin kahden minuutin päästä. Ei ollut löytänyt mansikoita, ei siellä ollut mitään.
Mentiin sitten katsomaan yhdessä. Kysyin, että mistä etsit. No, tässä pihan nurkassa seisoin. Mutta ei sitten yksikään mansikka päättänyt hypätä suoraan suuhun, vai? Seisottiin siinä yhdessä ja kyllä minä niitä mansikoita näin ja osoitin lapselle, että katso tuonne ja poimi, jos haluat. Joka puolella vilkkui punaisia marjoja.
En vaan ymmärrä, miten joku voi olla niin avuton, ettei löydä sitä, minkä keskellä seisoo. Ja ylipäätään se, että ensimmäinen ajatus lapsella on, että joku muu poimii mansikat ja tulee sitten syöttämään ne hänelle. Äitinsä varmaan olisi tehnyt niin, kun muutenkin tuntuu passaavan lastaan koko ajan. Ja sitä on tehty muutama vuosi vielä senkin jälkeen, kun lapsi kykenisi itsekin erilaisia asioita tehdä - ja jos ei todellakaan osaa, niin alkaa olla korkea aika opetella. Sen sijaan mukula murjottaa tai alkaa kiukutella, jos ei valmiiseen pöytään. Ja kun asiasta keskustellaan, niin perusteena on, että ei hänen äidin luona tarvitse tehdä sitä eikä tätä vaan äiti hoitaa asian.
Olen minä tätä asiaa tuolle puoliskolleni ihmetellyt. Olen yrittänyt sanoa ihan kauniisti, että voisi hänkin jälkikasvuaan vielä vähän enemmän kannustaa itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen. Ihan sama, miten asiat hoidetaan äitinsä luona, mutta meillä ei päde samat säännöt. Ei minun tehtäväni todellakaan ole passata kakaraa, joka mieluiten istuu persuuksillaan ja juoksuttaa aikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti