maanantai 5. tammikuuta 2015

Vastavuoroisuus

Tämä on jatkokertomuksen osa 4.
***
Kuusamon kone rullasi kohti kiitoradan päätä, kun Lasse hätkähti. Aivan kuin Menna olisi istunut hänen vieressään ja sanonut hänen nimensä. Omituinen tunne, joka kesti vain pienen hetken. Lassen oli pakko nostaa katseensa papereistaan ja vilkaista sivulleen. Kyllä hän tiesi, ettei Menna istunut siinä, mutta hänen piti kuitenkin tarkistaa.

Tunne meni ohi saman tien, ja Lasse hymähti. Nytkö hän sitten muka alkoi saada etiäisiä. Oliko se jotain tarttuvaa? Sehän se vasta erikoista olisikin, jos hän esiintyisi Mennan etiäisissä ja Menna vastavuoroisesti hänen.

Lentokentällä Menna puristi edelleen kännykkäänsä ja mietti, mitä tehdä. Lasseen ei enää saanut yhteyttä ennen kuin kone olisi laskeutunut Kuusamoon.

Menna valitsi Lassen numeron ja näpytteli tekstiviestin. Soita mulle heti, kun saat tämän viestin. Ei kai tässä oikein muuta voinut tehdä paitsi ottaa auto ja lähteä kotiin päin. Ajatus Ikeassa käymisestä ei enää houkutellut. Sinne voisi mennä joskus toiste, kun olo oli parempi. Menna vilkaisi kelloa. Menisi yli tunti, ennen kuin Lasse soittaisi. Siihen mennessä hän olisi jo kotona.

Auton kojelaudassa oleva lämpömittari näytti kahta lämpöastetta, kun Menna ajoi ulos lentoaseman parkkihallista. Taivaalta tihutti vettä. Ei paljon, mutta juuri sen verran, että tuulilasinpyyhkimet aktoivoituivat pari, kolme kertaa minuutissa. Menna avasi radion. Säätiedotuksessa luvattiin sään kylmenevän iltaa kohti.


Tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Lasse kytki puhelimensa päälle kävellessään lentokoneesta kohti terminaalirakennusta. Kännykkä piippasi. Viesti Mennalta, soita heti. Lasse päätti soittaa pikaisesti saman tien. Hän ei nyt ehtisi puhua paria sanaa enempää, koska asiakkaan piti olla vastassa kentällä, ja työasiat vaativat nyt huomionsa. Menna ei vastannut, vaikka puhelin hälytti kunnes puhelu ohjautui vastaajaan.

Lasse yritti soittaa vielä uudelleen saavuttuaan asiakkaan konttorille. Ei edelleenkään vastausta. Hän jätti vastaajaan viestin, jossa kertoi menevänsä nyt kokoukseen. Soitan, kun tulee sopiva tauko. Voi mennä tunti, puolitoista.

Puolen tunnin kuluttua Lasse vilkaisi kännykkäänsä. Ei viestejä eikä vastaamattomia puheluita.

4 kommenttia:

  1. Taas kylmää. Joko kohta lisää :D

    VastaaPoista
  2. Muut kiireet tulivat häiritsemään... Mutta kyllä tämä vielä jatkuu katkeraan loppuun asti. ;)

    VastaaPoista
  3. Sattupa sopivasti muut kiireet, kun Mennakaan ei vastaa :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...