sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lattari

Tämä on jatkokertomuksen osa 5.
***
Tukkirekan kuljettaja jarrutti nähdessään hirven keskellä tietä. Välimatkaa oli hirven onneksi riittävästi ja se ehti jolkotella metsän puolelle ennen kuin rekka oli sillä kohdalla, jossa se hetki sitten oli seissyt. Kuljettaja ehti jo huokaista helpotuksesta ennen kuin vilkaisi sivupeiliin.

Perävaunu oli kääntynyt hieman sivuttain jarrutuksen voimasta ja luisui hallitsemattoman näköisesti keskellä tietä. Kuljettaja kirosi. Vauhtia oli hiukan liikaa ja taivaalta satoi alijäähtynyttä vettä. Edessä olevassa mutkassa tuli vastaan henkilöauto ja heti sen perässä toinen. Etummaisen auton kuljettaja jarrutti nähdessään vastaan luisuvan tukkirekan perävaunuineen. Auto ehti liukua jonkin matkaa, ennen kuin perässä tuleva henkilöauto, jonka kuljettaja ei ehtinyt reagoida mitenkään, törmäsi sen perään. Tukkirekan kuljettaja yritti vielä suoristaa perävaunua, mutta ne pari sekuntia, jotka hänellä oli aikaa ennen törmäystä, eivät riittäneet.

Etummainen auto törmäsi perävaunun  keskelle, nokka vaunun alle ja jäi kiinni. Taaimmainen auto törmäsi uudelleen etummaiseen ja lennähti sitten ojaan kierähtäen katolleen. Rekka jatkoi vielä matkaansa viitisenkymmentä metriä ennen kuin sen vauhti pysähtyi. Kuin ihmeen kaupalla rekka pysyi tiellä. Rekan kuljettaja puristi ohjauspyörää rystyset valkoisina, pulssi lähellä kahtasataa.

Kolarin äänet olivat kiinnittäneet lähellä tietä olevan talon asukkaiden huomion. Iäkäs pariskunta siunaili ikkunasta näkyviä autonromuja hetken, ennen kuin nainen keksi käskeä miehensä soittaa hätänumeroon.

Ensimmäinen poliisiauto oli paikalla viidessä minuutissa. Sen jälkeen saapuivat paloauto ja ambulanssi. Vaikka liikenne tiellä oli hiljaista, onnettomuuspaikan molemmin puolin alkoi pian kertyä autoja, jotka eivät päässeet sen ohitse.

Rekan kuljettaja oli fyysisesti kunnossa mutta shokissa eikä ollut kyennyt tulemaan ulos ohjaamosta omin neuvoin. Henkilöautojen kuljettajien, jotka molemmat olivat olleet yksin liikkeellä, tilanne näytti vakavammalta. Ojaan katolleen päätyneen auton ovi vaati työkaluja auetakseen, minkä jälkeen tajuissaan olevaa mutta kipuja valittavaa kuljettajaa voitiin varovasti alkaa siirtää ulos.

Puoliksi rekan perävaunun alla olevan auton kuljettaja oli pahemmin jumissa, ja pelastusmiehistö alkoi leikata auton kylkeä auki saadakseen tajuttoman, lauenneeseen turvatyynyyn nojaavan kuljettajan ulos. Auton tuulilasi oli painunut sisälle ja ohjauspyörä vääntynyt pois normaalista asennostaan. Jostain autonromun uumenista kuului kuljettajan kännykän soittoääni, lattarisävelmä. Kännykkä soi vielä uudelleen parinkymmenen minuutin kuluttua. Hetki sen jälkeen kuului tekstiviestin merkkiääni.

2 kommenttia:

  1. Tosi hienosti yhdistetty päivän aiheeseen!
    Ja muutenkin tämä koko tarina on hemmetin hyvä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...